Marraskuinen aurinko ei ulotu keskustan puistoihin. Siksi menin taas Linnansaareen. Ylä on kolmen kuvan panoraama Linnansaaren nokasta Pikisaareen päin. Lunta on taas, ja jäätäkin. Linnansaaren nokassa on ennen ollut uimala - se suljettiin jo 1957 veden likaantumisen takia, mutta uimalan rauniot taisivat olla paikallaan 2000-luvulle asti. Nyt paikalla on oleskelualue, jota reunustavat vuorimännyt (Pinus mugo) ja erilaiset pensaat. Pensaiden joukosta pisti nyt silmään (kuva alla) pikkuruinen ruusu - nukkeruusu< (Rosa nitida). Nyt se näytti nimensä mukaiselta, nukkekodin koristukselta. Kiulukat ovat hyvin pieniä, ja koko pensaskin pikemmin kanervan kuin muiden pensasruusujen korkuinen. J- os joku on eri mieltä ruusun määrityksestä, mieluusti korjatkaa, en ole mikään ruusuekspertti.



Auringonnousu osui myös Linnansaaren pohjoisrannan mustakuusiin (Picea mariana). Mustakuusi on amerikkalainen rämekuusi, mutta viihtyy puistoissa hyvin vaihtelevilla paikoilla. Sillä on pikkuruiset kävyt, jotka pysyvät kauan puussa. Viereisistä okakuusista olikin kuva blogissa jo viime talvena.

Marraskuinen pakkasaamu rantapuistoissa

Pitästä aikaa pääsin puistoon! Enää ei töiden jälkeen mennä - pimeää. Mutta yllä näkymä Linnansaaresta aamuauringon valossa. Ainoa lehdellinen pensas hehkui auringossa - kuin palava pensas. Eikä se ole täkäläistä kantaa, Berberis siis. Kyseessä on ruostehappomarja (Berberis vulgaris). Tässä sen marraskuista väriloistoa kymmenen pakkasasteen tuntumassa:



Hopeapajuissa eli nykynimeltään hopeasalavissa on vieläkin lehdet. Alla on vasemmalla kuva Pokkisen puiston salavista pakkasaamuna. Viereisessä Madetojan puistossa taas kaksi koivua kyhjöttää metsänpeikot. Nämä mutkarunkoiset pikkupuut ovat vanhaksi käyneen Oulun puisto-oppaan mukaan visakoivuja. Elleivät ole jotain koivun erikoismuotoja, esimerkiksi riippakoivuja (f. tristis) tai sen lajiketta 'Youngii' jotka kutsutaan myös kyynelkoivuksi. Kuka tietää?! Lehti on rauduskoivun, mutta pieni. Ei vaikuta kotimaiselta kannalta.