Mannerheiminpuiston mustamarjaorapihlajat

Sairaskertomus jatkuu - kävin magneettikuvauksissa ja perillä poikkesin viereiseen puistoon. Puistosta löytyi kuva nuorista mustamarjaorapihlajista (Crataegus douglasii). Puisto on Mannerheiminpuisto - puiden taustalla monen tuntema KELA. Pienten puiden vieressä (ei kuvassa) on kookkaampi pilvikirsikka, jonka syysvärit olivat nyt vaatimattoman tukkoisia. Mustamarjaorapihlajia on puistossa kahdessa ryhmässä, toiset ovat leikkikentän idänpuoleisessa nurkassa.

Mustamarjaorapihlajan lehti on hampainen, mutta ei halkoinen eikä jakoinen. Marjat ovat mustat, ja orapihlajille kuuluvat orat vain reilun sentin. Tätäkin puistoa ympäröivän yleisen aitaorapihlajan lehdet ovat suurihampaisemmat ja halkoiset, marja punainen ja orat viisisenttiset.

Tänä syksynä monen puun lehdistä puuttuu punaista, mutta mustamarjaorapihalajt hehkuvat voimakkaan verenpunaisina ja oransseina.

Kaupungin kai suurin mustamarjaorapihlaja on puiston lähistöllä - laitan sen seuraavaan postiin.

Mannerheiminpuiston serbiankuuset

Mannerheiminpuistossa on neljä havupuuta, yksi isohko okakuusi (Picea pungens) ja kolme nuorempaa puuta, jotka Henry Väreen Puisto-oppaassa (1996) on merkitty serbiankuusen ja omorikankuusen ritseymäksi. Kun nyt otin niistä muutamia lähikuvia, ne rupesivat kyllä näyttämään minun silmissäni itse serbiankuusilta (Picea omorika). Lähikuvat neulasista ja kävyistä ovat alla olevsta puista oikeanpuoleisesta.



Serbiankuusen litteähköt neulaset ovat alta miltei puhtaan valkoiset. Alapinnalla on kaksi leveää valkoista ilmarakojuovaa. Risteymällä olisi kaksi kapeaa ja harmaata, ja neulasissa pieni oka.



Serbiankuusen kävyn suomut ovat hyvin leveitä ja pyöreitä, vähän saman tyylisiä kuin oman kuusemme pohjoisella alalajilla, siperiankuusella. Omorikankuusen käpy olisi erilainen, mutta risteymästä en tiedä.



Serbiankuusi on kasvultaan kapea, risteymä olisi leveän kartiomainen. Mannerheiminpuiston puiden latvus on kyllä kapea, mutta alaoksat leveät. Tässä suhteessa puissa olisi siis risteymän piirteitä. Jossain vaiheessa täytynee ottaa puista näyte kasvimuseolle kun kerran tällaisia pohtii.

Kapeakasvuiset serbiankuuset ovat olleet hyvin suosittuja puisto- ja pihapuita Suomessa. Oulun puistoissa oka- eli hopeakuusi taitaa olla yleisempi. Nuoria serbiankuusia on tietokantaani tullut merkittyä lisäksi Ainolasta ja Snellmaninpuistosta. Ainolassa on ilmeisesti myös em. risteymää. Huomaan että esim. Vaaran puiston nuoret kuuset on varmentamatta.