Hupisaarten poppelit kartalla

Kartta Leena Holmström - klikkaa suuremmaksi niin saat tulostuskelpoisen version.

Tässä kartassa on nyt tämänhetkinen näkemykseni Hupisaarten poppeleista. Jos vertaatte sitä Oulun puisto-oppaan karttoihin (1996), muutoksia on tullut aika monta.

Plaatansaarella eli Maaherransaarella Kallisen virran ja sillan korvassa kasvaa vain riippapoppeleita (Populus x woobstii). Puisto-oppaassa paikalle oli merkitty myös ruhtinaanpoppeleita. Paikalla kävi tänä kesänä Pohjoismainen arboretumtoimikunta. Mukana oli myös Pentti Alanko. Ja Oulusta puita pitkään harrastanut Ari Hyvärinen. Kumpikin olivat sitä mieltä, että kaikki puut ovat riippapoppeleita. Lisäksi seurasin niitä kesän ajan enkä löytänyt yhtään emipuuta. Vielä lehtimuotokin kertoi samaa. - Eikä ruhtinaanpoppeleita ole Tauno Ulvisen ja Niilo Karhun vuoden 1980 kartassakaan. Joten blogissani oli keväällä väärää tietoa! (Ja vertailin itse asiassa kahden riippapoppelin talviversoja kun toisen piti olla ruhtinaanpoppeli!Ei ihme ettei selviä eroja löytynyt!)

Plaatansaarella ei myöskään ole jättipoppelia (Populus trichocarpa). Puisto-oppaan osoittamalla paikalla on nuorehko laakeripoppeli (Populus laurifolia). Pentti Alanko vahvisti asian kesällä 2008. Suuria laakeripoppeleita on puistossa aika monta, ja niiden paikat selviävät oheisesta kartasta. Puistosta löytyy myös kolme katupuuna tutumpaa palsamipoppelia (Populus balsamifera). Ne kasvavat Varsinaisten Hupisaarten puolella leikkikentän kohdalla. Ne muuten poikkeavat ulkonäöltään katupuista kasvaessaan varjoisessa paikassa muiden puiden keskellä. Verratkaapa!

Ainolassa museon takana on Hupisaarten ainoa ruhtinaanpoppeli. Juuri nyt elokuussa se on niin hars ja ruskea, että sen tunnistaa melkein pelkästään siitä. Kyseessä on ruhtinaanpoppeleille tyypillinen sairaus.

Suuret poppelit - palsamipoppelia lukuun ottamatta - ovat osa Hupisaarten venäläiseen kartanokulttuuriin viittaavaa historiaa. Samaan aikakauteen kuuluivat mm. siperinlehtikuuset ja -pihdat, joita nitäkin Hupisaarilla vielä kasvaa.

---

Poppelien lehdistä pitää kirjoittaa vielä monta omaa juttua... Yhdestä poppelin oksasta kun löytyy hyvin monenlaisia lehtiä. Silti eri puulajien lehtiä voi vertailla keskenään. Alla nyt ensin ruhtinaanpoppelin lehdet, sitten riippapoppelin. Eroja ensisilmäyksellä?



Verratkaapa lehtien tyveä. Alla riippapoppelilla se on hyvin säännöllisen pyöreä. Ruhtinaanpoppelilla ei ole tätä pyöreyttä - koko lehti on enemmän vinoneliömäinen. Ja kuten talviversoissa, edellisvuotiset vuosikasvaimet ovat kummallakin oranssit. Riippapoppeli on hedekasvi eli ei siemennä, ruhtinaanpoppeli taas voi siemenkarvoillaan pölytä vimmatusti.

Puitten poistoa!

Muutama viikko sitten julkaisin kuvan samalta paikalta. Nyt ruhtinaanpoppelien poisto on alkanut. Vanha maisema häviää. Minä olisin sietänyt ruhtinaanpoppelien pariviikkoisen pölyämisen, ainakin täällä, sillä puiden rivistö yksinkertaisesti sopi tänne. Aikaisempi viestini löytyy vaikkapa tästä.

Ruhtinaanpoppelien poisto oli odotettavissa. Niitä on systemaattisesti poistettu keskustasta. Musiikkitalon edestä, Kyösti Kallion puistosta, Otto Karhin puistosta jne. Toivottavasti niitä jätetään jonnekin - Raatinsaari ja Linnansaari ja koko siltojen seutu latistuisi niiden poiston myötä. Suuria puita on liki mahdoton korvata. Plaatansaaren nurkaan ne suorastaan kuuluvat, historiallisista syistä (venäläisvaikutteinen puistoperinne hyvin esillä!).

Olen jo blogissani maininnut, että Tauno Ulvinen ja Niilo Karhu ovat laskeneet Oulun poppelit noin v. 1980 (Dendrologisen seuran tiedotuksia 3/1980). Silloin palsamipoppeleita oli 2653 ja ruhtinaanpoppeleita 2651. Eroa oli siis 2 kpl (!), mutta paljon kumpaakin kuitenkin. Täytyyhän niitä olla vieläkin, vai kuinka suuri vaino onkaan ollut??

Syyt poppelien poistoon on myös kerrottu. Niiden siemenkarvat peittävät loppukesästä kadut kuin lumikuuro. Ne tunkeutuvat myös sisälle. Vaiva on kuitenkin lyhytaikainen ja säistäkin riippuvainen. Lisäksi ruhtinaanpoppeleita vaivaa sairaus, joka rumentaa niden lehvästöä vaikuttamatta kuitenkaan puun perusterveyteen.

Miksi sitten niitä pitäisi säästää? Rakennettu maisema "kaipaa" mittakaavasyistä vierelleen myös suurikokoisia puita. Puut pehmentävät arkkitehtuuria, tai peittävät sitä, ja luovat kotoisamman, viihtyisämmän tunnelman. Ne sulkevat näkymiä. Myös se voi olla arvo. Näin on myös Karjasillalla. Toisaalta puistoissa saisi humista historia, virheineen. Puut ovat monumentteja siinä kuin rakennuksetkin, tämän ovat puukansan perilliset usein unohtaneet!

Lisäksi puut ovat paikallaan koko vuoden! Puistot ovat olemassa kaikkina vuodenaikoina. Suurten puiden figuurit voivat olla nautinnollisia läpi talven. Tämä pitää paikkansa erityisesti moniin poppeleihin, joilla on kullakin lajilla oma tyylinsä. Laakeripoppelilla on komea mutkarunkoinen kruunu, ruhtinaanpoppeli on minusta kuin turkiaan kannatteleva ruhtinas, tsaari. Vaikutelman luovat voimakkaat alaspäin kaartuvat alaoksat, jotka ovat kuin viitan laahus.


---

Eteen tuli toinenkin hakkuutyömaa, Sonnisaaressa. Sonnisaaren idyllinen tuomilehto on kaadettu, en tiedä syytä. Arvelen, että kyseessä on siistiminen. Kyse on tällöin sosiaalisesta siistimisestä, sosiaalipolitiikasta. Ongelman siirtämisestä paikasta toiseen. Ainakaan netistä en löytänyt tälle toimelle syitä, yleensä ne nykyään siellä ovat. Puistoista tehdään nykyään pelkojen takia avaria, lähes puuttomia. - Ainoa puisto missä minä olen oulussa pelännyt, on Mannerheiminpuisto. Siellä on sen laatuista sakkia, että saa kiertää kaukaa. Ja sekin on vain avara pensaspuisto, mutta kurtturuusutkin ovat tarpeeksi suuria peittääkseen tarpeillaan olevan miehen, ainakin osaksi. Mutta ongelmaa ei ratkaista puistosuunittelulla!

Karjasillanpuiston ruhtinaat

Tämä on toinen poppeliposti! Edellisessä kuvattiin Plaatansaarelta kuinka ruhtinaanpoppelin voi opetella tuntemaan.



Karjasillanpuiston ruhtinaanpoppelien (Populus x rasumowskiana) rivistö Kaupunginojan vieressä on upean tasalaatuinen. Puut kuin - samasta puusta veistettyjä. Tuuli on vielä taivuttanut ne yhteen ja samaan suuntaan. Kuva on otettu aamulla kahdeksan maissa vastavaloon; puitten takana näkyvät töihin menevien autot.



Yllä: Näiden puiden oksiston rakenne lienee ruhtinaanpoppelille tyypillinen. Alin tukeva oksa painuu alas ja oksat riippuvat. Seuraava osoittaa jo vähän korkeammalle, ja näin ylöspäin mentäessä oksakulma pienenee.

Alla: Ruhtinaanpoppelin vuosikasvain on oranssi, kiiltävä ja kalju. Oksistossa on vahvasti liikkeen tunetta ja kevään odotusta.

Plaatansaaren poppelit

Sanotaan, että poppelit on helpompi määrittää lajilleen lehdettöminä. Siispä nyt on juuri oikea aika tutustua näihin suuriin ja komeisiin puihin! Monet poppelit, myös näiden kuvien ruhtinaan- ja riippapoppelit, ovat alkujaan peräisin Venäjältä ja/tai Aasiasta. Ne ovatkin Oulun puistojen itäistä perinnettä, yhdessä siperiansembran ja -pihdan kanssa. Plaatansaaressa kasvaa huvimajan lähellä sembrakin, mutta asiaan kuuluva siperianpihta kaatui myrskyssä muutama vuosi sitten. (Tällä hetkellä yleisimmin istutettu poppeli - palsamipoppeli - on kuitenkin pohjoisamerikkalainen laji.)

Kuvat ovat Plaatansaaren Myllytullin puoleisen portin läheltä, jossa kasvaa rinnakkain iso riippapoppeli (Populus x woobstie) vesoineen ja kuusi kookasta ruhtinaanpoppelia (Populus x rasumowskiana) kolmessa ryhmässä. Riippapoppeli-ryhmä on Kallisen virran partaalla vanhan sillan raunioiden ympärillä.

Lehdettömien poppeleiden tuntomerkkejä ovat toisaalta viimeisen vuosikasvaimen väri ja toisaalta oksiston muoto. Yllä on ruhtinaanpoppelin verson oranssi alapuoli ja harmaaksi kauhtunut yläpuoli. Viereisen riippapoppelin verso on liki saman värinen, mutta hennosti karvainen. Karvojen toteamiseen tarvitsee mielellään luupin tai hyvän vastavalon.



Yllä on ryhmän ja Oulun suurin riippapoppeli. Katsokaa sen latvusta. Se on kuin nyrkkiin puristunut käsi, sillä ylimmät oksanhaarat kääntyvät alaspäin. Kun tämän latvuston muodon saa silmäänsä on helppoa huomata ero suureen ruhtinaspoppeliin. Ruhtinaanpoppelin latvaoksat pyrkivät ylöspäin, leveällä rintamalla. Mutta vain latvaoksat!

Alla on etualalla neljä ruhtinaanpoppelia, ja taustalla tuo suuri riippapoppeli (ja tuomiokirkko). Alla on vielä lähikuvat latvustoista, niistä viimeistään huomaa eron.




Ruhtinaanpoppeli on juuri se poppeli, jota Oulussa on kovasti myös "vihattu". Tai jonka takia kaikki poppelit ovat turhaan joutuneet huonoon maineeseen. Se levittelee loppukesästä siemenkarvojaan niin, että kadut ovat niitä valkoisenaan. Sen takia niitä on poistettu, eikä niitä aivan keskustan puistoissa ole enää lainkaan. Riippapoppeli on Oulussa harvinainen, mutta sitä istutetaan uusittuihin Pokkisen ja Madetojan puistoon. Ruhtinaanpoppelia on (vielä) pitkänä komeana rivistönä Saaristonkadun ja Laanaojan välissä Karjasillanpuistossa. Niistä on kuvia seuraavassa postissa!

Alla vasemmalla riippapoppelin latvusta, oikealla ruhtinaanpoppeli. Kaikkia kuvia saa klikkaamalla vähän suuremmaksi.





-----

Henry Väreen vuonna 1996 julkaisemassa Puisto-oppaassa on Plaatansaareen Maakuntamuseon tuntumaan merkitty yksi jättipoppeli. Se olisi tietääkseni Oulun ainoa. Uskon kuitenkin että kyseessä on nuori laakeripoppeli, mutta palaan asiaan kunhan asia varmistuu. Keräsin juuri siitä näytteen.