Nordic Arboretum Committee pölisyttää peukea

Pohjoismainen arboretumtoimikunta on ollut Pohjois-Suomessa vierailulla. Viime perjantai-iltana he olivat tutustumassa Hupisaariin. Olin heille oppaana, Mirja Siuruaisen pyynöstä. Tein Leenan kanssa heille myös Hupisaarten kartan, johon sijoitettiin noin 50 eri puulajia.

Koska olin oppaana, en pystynyt itse kuvaamaan, eikä toimikunnasta tullut minulle yhtään kuvaa. Tässä tilanteessa - yllä - en kuitenkaan malttanut olla laukaisematta. Oikealla näkyvät Pentti Alangon jalat, hän kun innostui pölyttämään kukkivalla makedonianmännyllä oikein tosissaan. Toimikunta on jossain tuolla takana, naureskelemassa.

Kuva on Ainolasta Imre vargan Kuluva aika -veistoksen takaa. Pyörätietä vasten on kaksi makedonianmäntyä eli peukea ja yksi kontortamänty. Paratiisisaaren puoleisella länsireunalla on sen sijaan kuusiryhmä, joka ei aina ole tuntunut aivan selvältä. Nyt sitä pengottiin oikein toimikunnan toimesta. - Kyseisistä kuusista on kuva alla.



Vasemmassa reunassa on kaksi serbiankuusta (Picea omorika); sen neulaset ovat alta melkein valkoiset, se on kapeakasvuinen, ja oksat kaartuvat kärjistään kauniisti ylös.

Serbiankuusten rinnalla on kahden mustakuusen ryhmä (Picea mariana). Sillä on pienet kävyt, ja lyhyet tanakat neulaset. Mustakuusen kuvia taitaa blogissani olla muitakin, ja Ainolan puistossakin on kaksi suurempaa puuta lähellä Koskenniemen patsasta.

Kuluva aika -veistosta lähinnä olevat neljä puuta ovat kaikki okakuusta. Ne ovat kaikki eri värisiä, mutta kaikkien neulaset ovat neulanteräviä ja tukevia. Okakuuset ovat Oulun yleisimpiä koristekuusia, ja Ainolan puitossa aivan lähistöllä on muitakin, kaikki kovin eri tyyppisiä ja näköisiä. Neljän pienen sinertävän ja mutkarunkoisen puun ryhmä on hopeakuusta eli Picea pungens se saattaa olla esimerkiksi lajiketta nimeltä 'Hoopsie'. Aivan pohjoisreunan portin luona kasvava kapea ja korkea kuusi on sekin okakuusi.

Mannerheiminpuiston serbiankuuset

Mannerheiminpuistossa on neljä havupuuta, yksi isohko okakuusi (Picea pungens) ja kolme nuorempaa puuta, jotka Henry Väreen Puisto-oppaassa (1996) on merkitty serbiankuusen ja omorikankuusen ritseymäksi. Kun nyt otin niistä muutamia lähikuvia, ne rupesivat kyllä näyttämään minun silmissäni itse serbiankuusilta (Picea omorika). Lähikuvat neulasista ja kävyistä ovat alla olevsta puista oikeanpuoleisesta.



Serbiankuusen litteähköt neulaset ovat alta miltei puhtaan valkoiset. Alapinnalla on kaksi leveää valkoista ilmarakojuovaa. Risteymällä olisi kaksi kapeaa ja harmaata, ja neulasissa pieni oka.



Serbiankuusen kävyn suomut ovat hyvin leveitä ja pyöreitä, vähän saman tyylisiä kuin oman kuusemme pohjoisella alalajilla, siperiankuusella. Omorikankuusen käpy olisi erilainen, mutta risteymästä en tiedä.



Serbiankuusi on kasvultaan kapea, risteymä olisi leveän kartiomainen. Mannerheiminpuiston puiden latvus on kyllä kapea, mutta alaoksat leveät. Tässä suhteessa puissa olisi siis risteymän piirteitä. Jossain vaiheessa täytynee ottaa puista näyte kasvimuseolle kun kerran tällaisia pohtii.

Kapeakasvuiset serbiankuuset ovat olleet hyvin suosittuja puisto- ja pihapuita Suomessa. Oulun puistoissa oka- eli hopeakuusi taitaa olla yleisempi. Nuoria serbiankuusia on tietokantaani tullut merkittyä lisäksi Ainolasta ja Snellmaninpuistosta. Ainolassa on ilmeisesti myös em. risteymää. Huomaan että esim. Vaaran puiston nuoret kuuset on varmentamatta.