Pitästä aikaa pääsin puistoon! Enää ei töiden jälkeen mennä - pimeää. Mutta yllä näkymä Linnansaaresta aamuauringon valossa. Ainoa lehdellinen pensas hehkui auringossa - kuin palava pensas. Eikä se ole täkäläistä kantaa, Berberis siis. Kyseessä on ruostehappomarja (Berberis vulgaris). Tässä sen marraskuista väriloistoa kymmenen pakkasasteen tuntumassa:
Hopeapajuissa eli nykynimeltään hopeasalavissa on vieläkin lehdet. Alla on vasemmalla kuva Pokkisen puiston salavista pakkasaamuna. Viereisessä Madetojan puistossa taas kaksi koivua kyhjöttää metsänpeikot. Nämä mutkarunkoiset pikkupuut ovat vanhaksi käyneen Oulun puisto-oppaan mukaan visakoivuja. Elleivät ole jotain koivun erikoismuotoja, esimerkiksi riippakoivuja (f. tristis) tai sen lajiketta 'Youngii' jotka kutsutaan myös kyynelkoivuksi. Kuka tietää?! Lehti on rauduskoivun, mutta pieni. Ei vaikuta kotimaiselta kannalta.
No comments:
Post a Comment