Möljän nokalta

Poppelijuttujen keskelle on laitettava vähän muutakin. Nämä kuvat ovat entiseltä Toppilansaaren möljältä, joka sai nykyasunsa asuntomessujen aikaan muutama vuosi sitten. Aiemmin esitetyt joutse- ja pulmuskuvat olivat myös täältä.



Meren rannalla on aina jotenkin haikeaa. Sitä tunnetta tukee tämä nykyinenkin ympäristörakentaminen! On avaraa, puolityhjää, ajateltavaa.

---

Kuvan maisemassa oli myös ennen asuntomessuja kenttä ja usein täytemaakasoja. Kentällä kasvoi useiden aarien valkomesikkäkasvusto. Valkomesikkä tuli tänne jo purjelaivakaudella. Se on siis painolastikasvi. Valkomesikkää on Toppilassa ollut pitkälti toistasataa vuotta ellei kauemminkin.

Juuri tähän on ajateltu painolastipuistoa, mutta minun tietääkseni sen konkreettinen suunnittelu ei ole edennyt. Ympäristötaideteoksen lähelle on siirretty joku mesikkä, ketoneilikka ja muistaakseni valkopeippi. Täytyy kesällä tarkistaa. Kentälle sopisi erinomaisesti myös hietapitkäpalko, mikäli maa on riittävän karua.

Toppilan möljä on ollut minun mielestäni Oulun merellisin paikka. Sinne pyöräiltiin tai ajeltiin yksin ja kaksin katselemaan merta. Möljän nokalla näkyi nytkin kävijöitä vähän kuin vanhaan malliin. Moni tuli nyt sauvoin.

Messuille syntynyt taideteos, Soffa, on idealtaan mainio. Yläkuvasta ei näy, mutta se on sohvan mallinen ; siinä sopisi istumaan isommallakin joukolla. Ideana oululaisten olohuone siis. Katteltais yhessä merelle.

"Soffa" on taiteilija Pirjo Valisen työ. Pirjo Valinen on teatterin pukusuunnittelija; hän sai 2006 näyttämötaiteen valtionpalkinnon.




Nämä rakennukset ovat lähimpänä merta. En ole erityisen ihastunut alueen arkkitehtuuriin, mutta näistä istutuksista olen pitänyt. Rantavehnää on runsaasti, ja se säilyy hienona läpi talven. Joukkoon on laitettu tavallisen katajan tiiviskasvuista viljelylajiketta. Paikoin on vähän tyrniä. Joissakin istutuksissa on natoja ja kastikoita, heiniä nekin siis. Hiekalle ja kiville rakennetut istutukset ovat tyylikkäitä ja vaikka ne sopivat alkuperäiseen luontoon, ne eivät mitenkään riitele rakennuksien kanssa. Hienoa ympäristörakentamista!

Möljän nokalla

Vanhan Toppilan möljän paikalla on nyt aallonmurtaja. Kuva on sen nokalta lauantai-iltapäivänä (12.4.2008). Kun muu kaupunki hiljentyi jääkiekko-oteluun, sain täällä seurustella joutsenten ja pulmusten kanssa. Kaikessa rauhassa, kerrankin oli myös aikaa sommitella.

Oli tyyntä ja täysin pilvistä, paitsi kaukana aavalla, valkoisella merellä. Sieltä loisti autereen läpi voimakasta valoa. Kontrasti ihmisten maailmaan oli suuri ja selvä. Yllä on yksi reissun kuvista, toistaiseksi nimeltään Kaksi maailmaa.

Luontokuva ei kai yleensä saa olla symbolinen. Aallonmurtajan nokan veistos on sitä. En tiedä nimeä, en ideaa, minulle se tuo mieleen myös sekstantin. Liekö edes veistos, siinä mielessä että sillä olisi tekijänä taiteilija? Varoitusmerkki - joutsenille?




Aallonmurtaja on osa Painolastipuistoa. En tiedä onko se puiston virallinen nimi, mutta sellaista olin siihen itsekin suunnittelemassa. Luultavasti se on vieläkin kesken. Aallonmurtajan juurelle on kuitenkin istutettu rantavehnää, natoja, katajia ja tyrnejä. Näissä istutuksissa ja Toppilansalmen törmillä pyöri pulmusparvi noukkien maasta ja kivien koloista siemeniä. Painolastipuisto olisi varmaan niillekin mieleen. - Lentokuvia yllä ja alla.

Oli hyvä lintupäivä, täysin tyyntä, pari astetta plussaa. Salmen reunalla oli heinäsorsia, muutama hanhi, kaksi paria joutsenia, kolme töyhtöhyyppää. Pilvistä kailotti kurkiparvi, ja vielä kauempaa kaakatti kalalokki.