Valoa, mutta yhä talvea

Ajatus pyörii vielä näyttelyn tiimoilla päivittäin. Tuossa oikealla on muutama linkki aiempiin posteihin. Tänään mietin taas mitä kuvia jäi pois ja miksi. Tässä on yksi, Kasvitieteellisestä puutarhasta. Kasvitieteellisestä ei tullut mukaan ylipäätään yhtään kuvaa. Paikka taitaa olla vielä niin nuori.

Joulu- tammikuussa kuvasin kyllä kasvitieteellistä yöaikaan. Ylhäällä on yksi niistä, otettu 29.12.2008. Oli kyllä täysi yö, vaikka kello näyttää kameran mukaan olleen vasta puoli kuusi.

Tänään kävi mielessä että käyn töistä lähtiessä ottamassa muistista kuvan uudestaan. Tämä kuva on otettu 22.4. eli liki neljä kuukautta myöhemmin. Neljältä aurinko paistaa täysillä. Kuva tuli nyt vastavaloon. - Melko hyvin muistin kuvakulman, mutta en ihan.

Kuva syntyy valosta, niin tämäkin kuvapari. Ellei näyttönne ole liian tummaksi säädetty, yläkuvassa pitäisi näkyä monia vihreän sävyjä. Puutarhan lamppujen valo on vihreää - talvella sen huomaa, ei niinkään kesällä. Vihreästä lumesta huolimatta tai ehkä sen takia tämä kuva on ollut tämän talven suosikkejani.

Ai niin, kuvan puut... ne ovat punasaarnia (Fraxinus pennsylvanica), joista kirjoitinkin blogiin monta jutuua syksyllä. Näitten puitten oksat kaartuvat kauniisti, samoin ylös kurottuvat pikkuoksat. Oikeastaan nuo oksat ovat värien kanssa yläkuvan tärkein elementti.

Kuva kävi jo kirjapainossakin, mutta ei löytänyt "kaveria" näyttelyyn. Blogissa on kyllä kasvitieteellisen keskitalvelta muutama muukin yökuva. Ne löytyvät Botanical gardens - tunnisteella.

Ja muistutetaan vielä, että toisessa kasvikuvablogissa on myös meneillään vuodenaikaissarja, Kalimenojan koskelta.

Saarnien silmut!

Saarnien silmut ovat hyviä tuntomerkkejä, ainakin loppukesästä lähtien, käsittääkseni. Kuten Lepis totesi kommentissaan, lehtosaarnen silmut ovat mustat, punasaarnen punaruskeat. Mutta aikas vaikuttavia ja mieleenpainuvia nämä silmukuvat, minusta. Lähikuvissa erot ovat suurempia kuin paljaalla silmällä.



Lehtosaarni (Fraxinus excelcior) alla (bottom), punaarni (Fraxinus pennsylvanica) oikealla (right). - Toistuukohan tämä kaikenkokoisissa näytöissä samalla tavalla, oikein?

Punasaarnen siementaimi

Jostain syystä törmään nyt saarniin koko ajan. Että missä se on? No juuri liikennemerkin juurella - siellä näkyy aidan takana jotain vaaleamman vihreää.

Lähikuvaa, kaltereihin, katso jutun loppuun. - Takana oleva pensasaita on kiiltotuhkapensasta. Ja taimi on punasaarnen taimi, minun tietääkseni ensimmäinen Oulussa nähty. Tallensin näytteen kasvimuseolle. Ja katsoin tietokannoista - niihin on tallennettu vain kolme tietoa siementaimista, Helsingistä, 1990-luvulta (Kurtto & Helynranta Helsingin kasvien aineistossa). Varmaan näitä nyt alkaa tulla eteen, paljon. Ei siitä kauan ole kun sanottiin, ettei tavallinen vaahtera Oulussa taimi.

Määritykseen tarvittiin vähän kaikkia tuntomerkkejä. Lehti oli kalju (punasaarnikin joskus, sanoo kasvio), lehdyköitä vähän, lehdyköillä kuitenkin lyhyt mutta selvä ruoti. Silmut olivat kovin pieniä sivusilmuja lehtihangoissa, mutta kyllä ne punersivat.

Paikka? Melkein kaikkien oululaisten pitäisi hoksata paikka. Puurakennus hämää. Kyseessä on lääninhallituksen pensasaita vastapäätä hotellia. Nurkittain tuomiokirkkoon. Emopuut? Hyvin todennäköisesti hotellin edustan kuusi punasaarnea, siis Kuvernöörin pysäkki aivan kirkkoa vastapäätä. Niin, siinä on kuusi punasaarnea, ja näköjään kaikki sellaisia joilla on kalju lehdykkä. Kaikkea sitä katselee!

Mutta odottakaas - seuraavakin posti koskee punasaarnia. Ne silmut, ne on kuvattu. Mutta millaiset!

Saarnista vielä

Kysyttiin Oulun puistosaarnille niitä lähempiä lehtituntomerkkejä! Kävin kävelylle ja otin asiakseni. Nämä tuntomerkit liittyvät Puu- ja pensaskasvion määrityskaavaan. (Lehto)saarnen lehdessä on lehdyköitä keskimäärin viisi paria ja päätylehdykkä eli tavallisesti 11 lehdykkää. Mutta tämä vaihtelee! Pitää katsoa monia oksia ja lehtiä, ei ole loppujen lopuksi riittävä tuntomerkki. Kuva saarnen lehdestä on yllä.

Punasaarnen lehti on lyhyempi, yleensä neljä paria plus päätölehdykkä eli 9 lehdykkää. Tämäkin vaihtelee, ja minusta lehdyköitä on Ouun puissa vielä yhtä paria vähemmän. Tämän mukainen kuva on alla.







Tarkemmat tuntomerkit ovat lehtiruodeissa ja -rangassa. Lehtirangan nivelet ovat punasaarnella paljon karvaisemmat kuin saarnella. Punasaarnen lehdyköillä on lehtiruoti (lyhyt, usein siipipalteinen) kun saarnen lehdykät ovat lehtiruodittomia. Siis kaljuja ja ruodittomia... painakaa päähän kunhan ne oppii erottamaan ulkoasusta. Silmä on merkillinen, se oppii. Ja kameralla oppii katsomaan. Siis: yllä saarni, alla punasaarni... menihän se nyt oikein päin.

Pääasia: kauniita kummatkin!

Pari punasaarnea

Tämä komea kaksirunkoinen punasaarni (Fraxinus pennsylvanica) kasvaa Saaristonkadulla heti eteläisen alikäytävän jälkeen, kadun Oulu-opiston puoleisella reunalla. Siis hyvin monen oululaisen tavallisella kävely- ja pyöräilyreitillä. Ja näkyy se tietysti autonkin ikkunasta. Etualalla oleva varjo tulee liikennevaloista.



Yllä on Saaristonkadun punasaarnen lehtiä. Lehto- ja punasaarnen lehdet ovat aika samanlaiset, ja varsinaiset tuntomerkit ovat pienissä yksityiskohdissa. Kuitenkin puiden olemukset eroavat jotenkin toisistaan. Yhtä eroa olen miettinyt. Ainakin punasaarnen lehdykät (lehtien pikkulehdet) ovat reunoiltaan sisään- ja ylöspäin kääntyneitä. Usein tämä luo lehtien pinnalle varjoja, tai kiiltoja kuten tässä. Ehkä tällaiset ilmiöt luovat lehvästöön jotain läikettä tai levottomuutta, jota lehtosaarnella ei ole...

Hupisaarilla ne kasvavat rinnakkain kahdessa paikassa, Ainolan nurkalla on suuria puita ja Ankkalammen sillan korvassa kaksi nuorta. Alla on yleiskuva Ainolasta, punasaarni on vasemmalla ja (lehto)saarni oikealla. Jotain eroa lehvästöillä on, mutta miten sen sanoilla ilmaisisi.




Suomen oma luonnonvarainen lehtosaarni (Fraxinus excelsior) tulee Oulussa heikommin toimeen kuin punasaarni. Punasaarni on pohjois-amerikkalainen puu. Niitä löytyy Oulun puistoista sieltä täältä, kun lehtosaarnet voi laskea yhden käden sormin. Useamman puun punasaarniryhmä on Plaatansaaressa.