Pari kuvaa keltaisesta yöstä

Kuvaaja oppii tietämään pimeän värit. Olen odotellut kuulakkaan värikkäitä pakkasiltoja, saanut neljättä päivää jatkuvan lumisateen värisen kaupungin. Mikäs väri se on? Kun kuvaa pimeällä pilvisessä kaupungissa, saa palkakseen likaisen keltaisen sävyn joka kattaa koko kuva-alan. Ja joka vahvistuu hdr-käsittelyssä. Se on kotoisin pilvistä heijastuvasta kaupungin valosta (saasteesta?).Siksipä kalasääski-kuvasta oli tehtävä harmaasävykuva; eikä ratkaisu tainnut huono ollakaan. Lumisadekin on muuntautunut muutamaksi viiruksi...

Yläkuvassa siis Pokkisen puistosta Oskari Jauhiaisen patsas Kalasääski ja lohi, vuodelta 1960. - Sääksi on muuten nyky-Oulussa hyvin harvinainen läpimuuttaja, ja melkein samoin voi sanoa kai lohestakin, joka nähdään helpoimmin kalatiellä.

Alakuvassa on viereisen Madetojan puiston kyynelkoivu (Betula pendula f. tristis, lajikenimi voisi olla 'Youngii'), toinen niistä vanhemmista. Taiminakin niitä taitaa nyt puistossa olla. - Alakuvassa kaupungin kellertävä valo näkyy taustalla lumessa, etualalta sen yksinkertaisesti desaturoin eli harmaannutin.



---

Edited - Vaihdoin kuvat hiukan kirkkaampiin. Vanha näyttö hajosi, rupesi näyttämään pelkkää kirkasta viivaa, ja uutta yritetään kalibroida. Ei huippunäyttö, minulle ensimmäinen littu, joka toistaiseksi on tuonut sarjan pettymyksiä. Ei vielä haukuta nimellä, tutustutaan vielä.

Madetojanpuisto ja isolehtilehmus

Madetojan puisto on yksi vasta remontoiduista Oulun puistoista. Kuvassa Madetojan patsas, takanaan kukkimista aloitteleva puistosyreeni; varjon patsaalle heittää tammi, pään päällä on vanha kukkiva koristeomenapuu.

Remontissa minulle jäi ikävä ainakin suurta, vanhaa terijoensalavaa. Se kasvoi kaupunginojan reunalla sillan kupeessa, ja sillä oli hieno, kuvauksellinen runko ja lehvästö. Kuvasin useamman kerran kirkkoa sen latvuksen läpi. Mutta remontin myötä puistoon on istutettu uusia puita, mm. keskustan puistojen ensimmäinen takiaistammi (Quercus macrocarpa). Viime kesänäkö sitä istutettiin Madetojan salin edustalle? Mutta todellinen madetojanpuu Oulussa siis. Muita uusia ovat riippapoppelit (Populus 'Woobstii', hienoa!) ja kyynelkoivut (Betula pendula 'Yongii'). Nämä ovat taimia kaikki, eikä niistä vielä juuri ole kuvaajalle suurta iloa.

Mutta olkoon puiston tämänkertainen puu vähän tunnettu isolehtilehmus (Tilia platyphyllos). Kuva on alla. Se kasvaa länsipään suuren laakeripoppelin ja vuorijalavan välissä. Lehmus ja jalava jäävät jo hiukan suuren poppelin varjoon, mutta kyllä isolehtilehmukseenkin kunnon näkökulma löytyy. Puisto-oppaasta tämä lehmus jostain syystä puuttuu. Isolehtilehmus ja tavallinen metsälehmus ovat puistolehmuksen vanhemmat, risteymälaji se kun on. Se on kotoisin Keski-Euroopasta, pohjoisimmillaan se kasvaa luontaisesti Etelä-Ruotsissa.




Alla kuva puun lehvästöstä ja rungosta. Runko on muhkuraton.



Isolehtilehmuksen lehti on iso, mutta niin voi olla muillakin lehmuksilla. Sen lehti on kuitenkin ainakin alta karvainen, ja ruoti, ja nuori haararanka. Alla kuva on karvaisuudesta, mutta voisi se esittää jotain muutakin, abstraktia...

Puistotuotantoa

Kuvat ovat Oulusta Torikadun kahta puolta. Iso kuva on kaupungintalon suuntaan, Madetojanpuistoon. Alempi pikkukuva on Laanaojan suupuolelle, Pokkiseen päin. Nämä ovat Oulun historiallisia puistoja! "Torikadun ja rannanvälinen osa Kaupunginojan vartta on istutettu 1868-69, mutta 1890-luvulla istutettiin siihen lisää puita." kirjoittaa A. A. Parvela vuonna 1930. Seurahuoneen eli nykyisen kaupungintalon ympäryspuisto istutettiin uudelleen 1886-87 rakennustöiden jälkeen, kertoo sama teos. Yläkuvassa vasemmalle jäävä nuorempi osa Madetojan puistoa patsaineen on rakennettu 1960-luvulla.

Kovin aukeita ovat puistot nyt, historiattomia. Puistotuotannon hinta on ollut 900 000 euroa ja monet menetetyt puut ja maisemat. Nykyinen viherrakennus ei juuri pysty suojelemaan puustoa. Työt tehdään niin kuin muutkin rakennustyöt, vastaavilla koneilla ja tehokkuudella. Nousukasmainen kulttuuri! Kasvillisuus - uusitaan. Näin sanotaan: viihtyvyyden lisäämiseksi. Euroopan tukirahalla. Eikö historiallinen miljöö pitäisi pystyä säilyttämään historiallisena myös kasvillisuutensa osalta? Eikö kasvillisuuden uudistaminen pitäisi pystyä suorittamaan vaiheittain? Voi olla että ajatukset ovat kevätvalossa ja keskeneräisen työn ääressä liian alakuloisia - ehkä hämmästymme kun nykytekniikalla paikalle siirretään aikuiset puut.

Alla oikealla on kuvassa kummallista kyllä käsityöläinen. Sen verran näky hätkäytti, että se piti dokumentoida. Kaupunginojan kivetyt kyljet piti näköjään saumojen kohdalta tasoitella käsin.

Laanaojan suu siirretään jostain syystä. Uomien välissä yritetään sentään suojella vanhoja hopeapajuja. Yläkuvan vasemmassa reunassa on suojattu nuorehko tammi. Se ja hopeapajut yritetään säästää. Muita puita oli varmaan kymmeniä.