Thursday, April 16, 2009

Puistopuunäyttely on avattu!



Saimme näyttelyn tänään pystyyn. Meillä oli valmis suunnitelma, taitto, mitat. Kaikki meni paikalleen ja lopputulos on haluttu. Kuvassa pystytyksen jälkeen vaimoni Leena Holmström, jonka kätten jälkeä näissä kuvissa on kaikki satumainen, kuviteltu ja eri kuvista yhdistelty.


Leenan aloitteesta haimme viime syksynä kirjastolta tilaa Oulun puistopuut - valokuvia ja kollaaseja -näyttelylle. Ajatuksena oli yhdistää kuvankäsittelyä ja dokumentaarista kuvaa ja kenties käynnistää hiukan keskustelua taas tästäkin asiasta, valokuvan dokumentaarisuudesta. Tai käsitellä ( = käsittää) kuvaa niin kuin sen käsitämme...

Lopputulos ei taida viedä keskustelua tähän suntaan. Leena teki puistokuviin niin fantastisia hahmoja, että raja dokumentaarisen ja fiktion välillä pysyi kristallinkirkkaana. Itse koen että hänen työnsä teki minun puistokuvistani kaksin verroin kiinnostavampia ja hauskempia. Toivottavasti myös nuoret hoksaavat näyttelyn. Ja muut kuvankäsittelijät! Leena etsii koko ajan myös vakavia kuvankäsittelytöitä! Hänen työnjälkeään on myös näyttelyn suunnitelma ja nettigalleriat (Näyttelyn taitto joka on myös nettisivujen perusta).

Minun oli sitten suhteutettava oma puistopuita käsittelevä selitystekstini sitten näihin hahmoihin... Ratkaisuksi tuli, että nimesin hahmot ja tein niistä ikään kuin historiallisia. Ja tässähän yksi kaksikko: Victoria Vaahtera ja Sofia Äppelträd. "Pane, että ilman varjoja! huutaa Leena tuosta vierestä. Se on hänelle kuin "alasti".




Koko kysymys dokumentaarisuudesta ei tosin minusta enää ole hedelmällinen pohdiskelun aihe. Kuvassa on kyse samasta kuin muussakin kielessä: kuvalla valehdellaan, suostutellaan, innostetaan, peitellään, käsitetään väärin ihan niin kuin millä muulla kielellä tahansa. Kyse on tekijän tarkoituksesta, motivaatiosta, päämääristä, tietoisista ja tiedostamattomista.

Toisekseen yhdestä HDR-kirjasta löysin Leenan hahmoja vastaavan esimerkin. HDR-kuvauksella ja kuvankäsittelyllä on Hollywood-elokuviin luotu aivan toden näköisiä ( = valokuvan näköisiä) esineitä ja sisustuksia, jotka kuitenkin ovat synnyltään bittivirtaa. Kirjassa puhuttiin "fotorealistisesta fantasiasta" ja sellaisiahan nämä Leenan satumaiset hahmot ovat: valokuvan palasia uudella tavalla yhdistettynä.

Seuraava projekti olisikin ryhtyä kaivelemaan, mitä se aito oikea 32-bittinen Photoshoppailu on. Sillä se antaisi kuvaan sävyjä ja valovoimaa (= exposure!) aivan uudella tavalla lisää.

- - - Mutta kun olimme lopettelemassa näyttelyn pystytystä, vitriinin eteen pysähtyi nainen, joka kysyi: "Ovatko nämä kuvissa oikeita nukkeja?" ja kun Leena ei oikein osannut vastata, hän jatkoi selittäen "Vai vain kuvankäsittelyä...?" Johon Leena iloisesti nauraen... "vain kuvankäsittelyä...". Ehkä sittenkin myös se alkuperäinen kysymyksemme kuvan totuudellisuudesta jää jollakin tavalla ja tasolla ihmisiä vaivaamaan.

LINKIT NÄYTTELYYN:

VITRIINIT
KUVAT YKSITTÄIN

5 comments:

Heidi said...

Tämä täytyy nähdä! Miten pitkään "olette esillä"?

Anonymous said...

Katselin näyttelykuvat linkeistä. Miten hienon, sadunomaisen Oulun olettekaan löytäneet! Tultava vitriinit paikan päälle tutkailemaan. Mutta jo nyt: huolella, ajatuksella ja rakkaudella tehty kokonaisuus. Kiitos.

refanut

Lassi said...

Heidi, 11,5, asti!

Refanut, kiitos, vähän erilaista Oulua tosiaan, puun takaa.

Anonymous said...

Todella upea kokonaisuus.
Erityisesti pidän rauhallisesta ja harkitusta sommittelusta.
Hieman aluksi oudoksuin keijukaishahmoja, mutta kuten sanoit, ne tuovat historian mukaan kuviin. Puistoilla on historia. Usein pidempi kuin rakennuksilla.
Olen nänyt näyttelyn vasta netissä,mutta vaikutus on mahtava.
Onnittelut tiimillenne.

Pertti Väyrynen

Lassi said...

Pertti hei! Kiva kun kommentoit! Meille fantasiahahmot olivat tekoprosessin ajan "tyttöjä". Heidän vastaanottonsa on etukäteen jännittänyt. Historia oli siis se jolla sidoimme tytöt mukaan; meidän mielessämme kokonaisuus on looginen, mutta katsojien kokemusta on vaikea ennakoida. Halusimme myös venyttää valokuvan rajoja kohti fantasiaa ja historiaa... Toivoisin kommentteja myös painotuotteista eli käykääpä kirjastolla! - On hienoa kuulla että näyttelystä pidetään ja että se herättää ajatuksia! Kiitos!