Mahonia, manteli, nektariini...

.. ja akasia, tarkemmin hopea-akasia (Acacia dealbata). Akasiat ovat tropiikin puita, ja lajeja on toista tuhatta Australiasta Afrikkaan. Akasiat ovat mm. savanneilla kirahvinruokaa.



Akasia - laulun 'akaasiaaa' - on kukkinut Kasvitieteellisen puutarhan kasvihuoneissa jo tammikuun puolella, mutta karvasmantelin myötä kesät on siirtymässä pohjoisen pallonpuoliskon osastolle. Karvasmantelin ja nekatariinin kuvasin blogiin jo vuosi sitten.



Mahonia (Mahonia aquifolium) on englanniksi "Oregon grape" joka kertoo että kasvi on kotoisin Pohjois-Amerikan länsirannikolta. Sen sijaan greipin kanssa sillä ei ole mitään tekemistä, kuulemma marjatertut ovat tuoneet greipin mieleen. - Mahoniaa viljellään Suomessa ulkonakin koristekasvina, mutta se on ollut arka kylmimmille talville. Ulkona se kukkii touko- kesäkussa.



Yllä nektariinin (Prunus persica) punaa, alla mini mantelipuu (Prunus dulcis)

180 astetta Kiikkusaaressa

"Käänny ympäri ja ota kuva siitä mitä näet takanasi." Tämä oli jossain valokuvauksen työpajassa tehtävänä. Lisäksi kääntyä kuului juuri silloin, kun oli mielestään löytänyt hyvän aiheen. Sunnuntai-iltana Hupisaarilla yritin toteuttaa tehtävää, tai ainakin tehdä sinne päin. Nämä kuvat on otettu Kiikkusaaren piparkakkutalon päädyn kohdalta nurmikolta. Etelä- ja pohjoistaivas auringonlaskun aikaan.

Etelän suuntaan syntyi siluettikuva. Varjoina esittyvät kuusi ja harakka, vähän harveneva siperiansembra ja iso laakeriipoppelin kruunu. Oikeassa reunassa on muutama lehtikuusen oksa.

Pohjoisessa taivaanrannassa on kuu ja kujasalavien kujanne. Tai isoriippasalavien, kumpikin nimi käy. Tätä ryhmää olen kuvannut usein, tykkään sen rytmistä.

Mannerheiminpuiston serbiankuuset

Mannerheiminpuistossa on neljä havupuuta, yksi isohko okakuusi (Picea pungens) ja kolme nuorempaa puuta, jotka Henry Väreen Puisto-oppaassa (1996) on merkitty serbiankuusen ja omorikankuusen ritseymäksi. Kun nyt otin niistä muutamia lähikuvia, ne rupesivat kyllä näyttämään minun silmissäni itse serbiankuusilta (Picea omorika). Lähikuvat neulasista ja kävyistä ovat alla olevsta puista oikeanpuoleisesta.



Serbiankuusen litteähköt neulaset ovat alta miltei puhtaan valkoiset. Alapinnalla on kaksi leveää valkoista ilmarakojuovaa. Risteymällä olisi kaksi kapeaa ja harmaata, ja neulasissa pieni oka.



Serbiankuusen kävyn suomut ovat hyvin leveitä ja pyöreitä, vähän saman tyylisiä kuin oman kuusemme pohjoisella alalajilla, siperiankuusella. Omorikankuusen käpy olisi erilainen, mutta risteymästä en tiedä.



Serbiankuusi on kasvultaan kapea, risteymä olisi leveän kartiomainen. Mannerheiminpuiston puiden latvus on kyllä kapea, mutta alaoksat leveät. Tässä suhteessa puissa olisi siis risteymän piirteitä. Jossain vaiheessa täytynee ottaa puista näyte kasvimuseolle kun kerran tällaisia pohtii.

Kapeakasvuiset serbiankuuset ovat olleet hyvin suosittuja puisto- ja pihapuita Suomessa. Oulun puistoissa oka- eli hopeakuusi taitaa olla yleisempi. Nuoria serbiankuusia on tietokantaani tullut merkittyä lisäksi Ainolasta ja Snellmaninpuistosta. Ainolassa on ilmeisesti myös em. risteymää. Huomaan että esim. Vaaran puiston nuoret kuuset on varmentamatta.