Mannerheiminpuistossa on neljä havupuuta, yksi isohko okakuusi (Picea pungens) ja kolme nuorempaa puuta, jotka Henry Väreen Puisto-oppaassa (1996) on merkitty serbiankuusen ja omorikankuusen ritseymäksi. Kun nyt otin niistä muutamia lähikuvia, ne rupesivat kyllä näyttämään minun silmissäni itse serbiankuusilta (Picea omorika). Lähikuvat neulasista ja kävyistä ovat alla olevsta puista oikeanpuoleisesta.
Serbiankuusen litteähköt neulaset ovat alta miltei puhtaan valkoiset. Alapinnalla on kaksi leveää valkoista ilmarakojuovaa. Risteymällä olisi kaksi kapeaa ja harmaata, ja neulasissa pieni oka.
Serbiankuusen kävyn suomut ovat hyvin leveitä ja pyöreitä, vähän saman tyylisiä kuin oman kuusemme pohjoisella alalajilla, siperiankuusella. Omorikankuusen käpy olisi erilainen, mutta risteymästä en tiedä.
Serbiankuusi on kasvultaan kapea, risteymä olisi leveän kartiomainen. Mannerheiminpuiston puiden latvus on kyllä kapea, mutta alaoksat leveät. Tässä suhteessa puissa olisi siis risteymän piirteitä. Jossain vaiheessa täytynee ottaa puista näyte kasvimuseolle kun kerran tällaisia pohtii.
Kapeakasvuiset serbiankuuset ovat olleet hyvin suosittuja puisto- ja pihapuita Suomessa. Oulun puistoissa oka- eli hopeakuusi taitaa olla yleisempi. Nuoria serbiankuusia on tietokantaani tullut merkittyä lisäksi Ainolasta ja Snellmaninpuistosta. Ainolassa on ilmeisesti myös em. risteymää. Huomaan että esim. Vaaran puiston nuoret kuuset on varmentamatta.
Tuesday, February 12, 2008
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment