Laaniskan ranta kukkii Letkussakin

Laaniska on siis Kaupunginoja, ja Letku Palokunnan puisto eli vielä virallisemmin Otto Karhin puisto. Puistossa on jo loppukesä. Nauhukset (Ligularia, iso kuva yläpuolella) kuhisevat kaupunkikimalaisia, taustalla on Riion talo ja Valkealinna. Kuvaajan ylle kaartuu tuohituomen (Prunus maackii) lehvästö. Tuohituomessa on jo pienet mustat tuomenmarjat, mutta kaikkein helpoin se on tuntea kauniista kuparinvärisestä tuohestaan. Ojan rannalla kasvaa myös pilvikirsikka, jonka lehvästö on pikaisesti vilkaistuna samannäköinen.

Alakuviin heijastuu koko korttelin mittainen Valkealinna. Ravintola Sarkkaa vastapäätä ojan rannalla on suuri ja komea pajupensas, minun mielestäni puiston erikoisin ilmestys. Kyseessä on nimittäin lettopaju (Salix myrsinites). Se on Suomen luonnonvarainen lettosoiden paju, jolla ei ole Oulussa riittävän ravinteikkaitta suokasvupaikkoja. Sen pienehköt, typäkät, kiiltävät ja kovat lehdet eivät putoa talveksi - pensas on koko talven kuivuneista lehdistään tummanpuhuva tai ruskea. Ja talvilehdellisenä helppo siis luonnossa tunnistaa.

Laitimmaisessa alakuvassa kukkivat tarha-alpit(Lysimachia punctata), jotka muistuttavat aika paljon luonnonkasvina rannoilla kasvavaa ranta-alpia.

Wolleminmänty Oulussa

Kasvitieteellisen puutarhan harvinaisuuksien kesä on jatkunut. Puutarha sai lahjoituksena "maailman harvinaisimman puun", wolleminmännyn.

Tätä puuta voi todella kuvailla lööppimäisin sanoin: sensaatio, dinosaurusten ajalta, elävä fossiili. Männyksi se on kuitenkin arkisesti nimetty niin suomeksi kuin englanniksikin, vaikka männyt eivät ole sen sukulaisia. Suomalaisin silmin puu näyttäisi pikemmin palmulta kuin männyltä jos yksinkertaisia halutaan olla. Englanninkielen "pine" tarkoittaneekin enemmän havupuuta yleensä kuin suomen mänty. Lähimmät nykykasvit löytyvät araukaarioitten joukosta. Araucariaceae on nyt tämän Wollemia nobiliksen heimo. Ja se on nyt sukunsa ainoa laji.

Wolleminmänty löytyi 1994 Australiasta Wollemin kansallispuistosta. Noin 40 puuta kasvaa vuoristosademetsän rotkolaaksossa. Suomessa mm. Sorbifolia-lehti (1/1995) kertoi uudesta havupuusta tuoreeltaan.

Hakusanalla Wollemia Googlesta tulee jo vastauksia noin 170 000, mutta esimerkiksi Wikipedian artikkelista löytää perustiedot ja lisää kuvia.

Jasmikkeiden ja pionien aikaa

Keskikesällä perennapenkit ovat parhaimmillaan. Hupisaarten Paratiisisaaressa (siinä kahvilan ja museon välissä) on kuuluisa pionipenkki, josta tämäkin kuva on. Pionien takana kukkivat jasmikkeet (Philadelphus). Jasmikkeiden tarkemmista lajitiedoista en sano nyt mitään; museonäytteemmekin ovat lainassa ja määritettävinä.

Kuva kukkivasta jasmikepensaasta on Myllytullin Ruusupuistosta; pensaan läpi kurkistaa Hyvän mielen talon ikkuna. Pensaat ovat olleet valkoisenaan ja puisto tuoksua täynnä.

Muissakin puistoissa näitä taitaa nykyään olla, vaikkeivät aivan yleisiä olekaan. Pioneja on ainakin Mannerheiminpuistossa, leikkikentän päätyä vasten.

Maailman suurin siemen

Coco-de-merin eli Seychellien palmun siemen Kasvitieteellisessä puutarhassa

Oulun yliopiston Kasvitieteellisen puutarhan aulassa on heinäkuun ajan nähtävissä Seychellien palmun (Lodoicea maldivica) siemen. Kyseessä on maailman suurin siemen. Heinäkuun jälkeen siemen siirretään trooppiseen osastoon idätykseen. Idätys kestää kaksi vuotta, ja sen aikana puu kasvattaa verson noin kahden metrin päähän siemenestä.

Kyseessä on vain parilta saarelta tavattava palmu - tämä siemen ei näet kellu. Ekologisesti kyse on pienille saarille tyypillisestä gigantismista, eli eristyneissä oloissa on muillekin eliöille syntynyt suurikokoisia kehityslinjoja. Siten on syntynyt erilaisten jättiläisten saaria siis!

Wikipediasta läytyy mielenkiintoinen englanninkielinen artikkeli tästä: Coco-de-mer. Myös puutarhan vitriinissä on kasvin esittely.

Lohenpyrstön jalavia ja lehmuksia

Meritullin Lohenpyrstö on Oulun erikoisimpia puistoja. Täältä on puutarhamaisuus kaukana, tämä on urbaani tila. Nupukiveys, maan pinnan kasvittomuus, kivikorimuurit, vesipinta ja eräät kasvivalinnat luovat sen tunnelman. Outoa kyllä, 16 säännöllisesti aseteltua jalavaa varjoineen synnyttävät mielikuvan jopa 'metsän siimeksestä'!

Mutta istutettukin luonto on arvaamaton - eräässä luennossaan puiston suunnittelija Tommi Heinonen puhuu 16 kynäjalavasta ja puistoa ympäröivistä puistolehmuksista. Kynäjalavien (Ulmus laevis) joukkoon on pujahtanut taimistossa yksi vuorijalava (Ulmus glabra). Se erottuu joukosta selvästi tummempana, ainakin alkukesästä)! Joitain eroja näkyy oheisesta kuvasta (vasemmalla), mutta vuorijalavan lehdet tuntuvat käteen ennen kaikkea paljon karheammilta. Puistolehmusten joukossa kasvaa ainakin kolmea eri lehmusta, edellisen lisäksi ainakin metsälehmusta ja isolehtilehmusta (puistolehmus onkin alkuperältään näiden risteymä).

Alla on puiston jalavien (vasemmalla) ja lehmusten (oikealla) lehtiä. Alin yksittäinen, karvainen lehti on isolehtilehmuksen. Polvelle asetelluista lehmuksenlehdistä oikeanpuoleinen on metsälehmuksen, vasen taas puistolehmuksen.

Muutama sana polvikuvista. Olen opetellut käyttämään valokuvaajille suunnattua Adobe Photoshop Lightroom -ohjelmaa. Siinä on selkeät, yksinkertaiset ja toimivat työkalut esimerkiksi sävytoonaukseen. Niinpä alapuolella olevista kuvista on harmaannutettu muut kuin vihreät sävyt. Lehtien värit tuntuvat silti toistuvan ihan hyvin eli luonnollisesti!

















--