Laaniska on siis Kaupunginoja, ja Letku Palokunnan puisto eli vielä virallisemmin Otto Karhin puisto. Puistossa on jo loppukesä. Nauhukset (Ligularia, iso kuva yläpuolella) kuhisevat kaupunkikimalaisia, taustalla on Riion talo ja Valkealinna. Kuvaajan ylle kaartuu tuohituomen (Prunus maackii) lehvästö. Tuohituomessa on jo pienet mustat tuomenmarjat, mutta kaikkein helpoin se on tuntea kauniista kuparinvärisestä tuohestaan. Ojan rannalla kasvaa myös pilvikirsikka, jonka lehvästö on pikaisesti vilkaistuna samannäköinen.
Alakuviin heijastuu koko korttelin mittainen Valkealinna. Ravintola Sarkkaa vastapäätä ojan rannalla on suuri ja komea pajupensas, minun mielestäni puiston erikoisin ilmestys. Kyseessä on nimittäin lettopaju (Salix myrsinites). Se on Suomen luonnonvarainen lettosoiden paju, jolla ei ole Oulussa riittävän ravinteikkaitta suokasvupaikkoja. Sen pienehköt, typäkät, kiiltävät ja kovat lehdet eivät putoa talveksi - pensas on koko talven kuivuneista lehdistään tummanpuhuva tai ruskea. Ja talvilehdellisenä helppo siis luonnossa tunnistaa.
Laitimmaisessa alakuvassa kukkivat tarha-alpit(Lysimachia punctata), jotka muistuttavat aika paljon luonnonkasvina rannoilla kasvavaa ranta-alpia.
2 comments:
Juuri vastikään kävimme Oulussa ja ihailimme kesää - tuntui että kesä on ollut tänä vuonna parempi siellä kuin täällä etelässä.
Niin, myräkät ovat etelässä olleet kai pahempia. Ihan kiva kesä täällä on ollut, enkä ole metsissä tai puistoissa kulkiessani kastunutkaan.
Vettä on kyllä paikat pullollaan.
Post a Comment