Rantojen pihlajat

Pihlajissa on tänä vuonna paljon marjoja! Ainakin Oulun seudulla. Yläkuva on Linnansaaresta, jossa nurmikolla kasvaa kaunis ryhmä pihlajia. Pihlaja on Oulussa hyvä ja suosittu puistopuu, mutta myös pihapuu, parkkipaikanpuu ja luonnonpuu. Linnansaaressa se on ihan luontaisella paikallaan - rannalla.

Hienoimmat pihlajat ovatkin meren rannoilla. Siellä sitä kasvaa sekä ihan etuvartiossa että myös tuomien, koivujen ja leppien seurassa merenrantalehdoissa.

Kuva alla: Perämeren kasallispuistossa, Selkäsarven niemennokassa, pihlaja kasvoi kivien välistä suojaa hakevien tyrnien jälkeen ensimmäisenä puuna.

Hupisaarten poppelit kartalla

Kartta Leena Holmström - klikkaa suuremmaksi niin saat tulostuskelpoisen version.

Tässä kartassa on nyt tämänhetkinen näkemykseni Hupisaarten poppeleista. Jos vertaatte sitä Oulun puisto-oppaan karttoihin (1996), muutoksia on tullut aika monta.

Plaatansaarella eli Maaherransaarella Kallisen virran ja sillan korvassa kasvaa vain riippapoppeleita (Populus x woobstii). Puisto-oppaassa paikalle oli merkitty myös ruhtinaanpoppeleita. Paikalla kävi tänä kesänä Pohjoismainen arboretumtoimikunta. Mukana oli myös Pentti Alanko. Ja Oulusta puita pitkään harrastanut Ari Hyvärinen. Kumpikin olivat sitä mieltä, että kaikki puut ovat riippapoppeleita. Lisäksi seurasin niitä kesän ajan enkä löytänyt yhtään emipuuta. Vielä lehtimuotokin kertoi samaa. - Eikä ruhtinaanpoppeleita ole Tauno Ulvisen ja Niilo Karhun vuoden 1980 kartassakaan. Joten blogissani oli keväällä väärää tietoa! (Ja vertailin itse asiassa kahden riippapoppelin talviversoja kun toisen piti olla ruhtinaanpoppeli!Ei ihme ettei selviä eroja löytynyt!)

Plaatansaarella ei myöskään ole jättipoppelia (Populus trichocarpa). Puisto-oppaan osoittamalla paikalla on nuorehko laakeripoppeli (Populus laurifolia). Pentti Alanko vahvisti asian kesällä 2008. Suuria laakeripoppeleita on puistossa aika monta, ja niiden paikat selviävät oheisesta kartasta. Puistosta löytyy myös kolme katupuuna tutumpaa palsamipoppelia (Populus balsamifera). Ne kasvavat Varsinaisten Hupisaarten puolella leikkikentän kohdalla. Ne muuten poikkeavat ulkonäöltään katupuista kasvaessaan varjoisessa paikassa muiden puiden keskellä. Verratkaapa!

Ainolassa museon takana on Hupisaarten ainoa ruhtinaanpoppeli. Juuri nyt elokuussa se on niin hars ja ruskea, että sen tunnistaa melkein pelkästään siitä. Kyseessä on ruhtinaanpoppeleille tyypillinen sairaus.

Suuret poppelit - palsamipoppelia lukuun ottamatta - ovat osa Hupisaarten venäläiseen kartanokulttuuriin viittaavaa historiaa. Samaan aikakauteen kuuluivat mm. siperinlehtikuuset ja -pihdat, joita nitäkin Hupisaarilla vielä kasvaa.

---

Poppelien lehdistä pitää kirjoittaa vielä monta omaa juttua... Yhdestä poppelin oksasta kun löytyy hyvin monenlaisia lehtiä. Silti eri puulajien lehtiä voi vertailla keskenään. Alla nyt ensin ruhtinaanpoppelin lehdet, sitten riippapoppelin. Eroja ensisilmäyksellä?



Verratkaapa lehtien tyveä. Alla riippapoppelilla se on hyvin säännöllisen pyöreä. Ruhtinaanpoppelilla ei ole tätä pyöreyttä - koko lehti on enemmän vinoneliömäinen. Ja kuten talviversoissa, edellisvuotiset vuosikasvaimet ovat kummallakin oranssit. Riippapoppeli on hedekasvi eli ei siemennä, ruhtinaanpoppeli taas voi siemenkarvoillaan pölytä vimmatusti.

Hupisaarten rakentaminen

Hupisaarten itäosan rakentaminen on taas sunnitteilla! Kyllä sen huomasi puistossakin - kuten kuvasta näkyy. Kepissä lukee KP-43. Eiköhän tällainen keppi suunnitteluun kuulu.

Hupisaarilla on alueita, joita voisi ottaa käyttöön, puiston palvelukseen, erityisesti vanhan sähkölaitoksen ympäristössä. Lasaretinväylän reunaa leikkipuiston kohdalla en tässä suhteessa ymmärrä. Kuva on kanavatörmän reunalta. Mieli alkaa heti torjua peikkoja, joita ei kenties olekaan, mutta tällä kohden ei ole tilaa ellei Hupisaarten liikennettä siirretä pelkästään rantareitille. Nytkin liikennettä on niin, että kameraansa saa jatkuvasti varoa. Lisäksi melko vastikään istutettu nuori puusto pitäisi taas hävittää.

Kuvan kohdalla kanavatörmän edustalla on monia erilaisia kuusia ja lehtikuusia, kynä- ja vuorijalavia, kookas kujasalava ja monia pensaita. Joukossa on myös kuvan kandanlehtikuusi (Larix laricina). Puut ovat juuri paikoilleen asettuneita.

Lasaretinkanavan penkassa on muuten vuosikausia kasvanut keltamo (Chelidonium majus) ja melko runsaasti puistolemmikkiä ja kieloa. Keltamo on Oulussa harvinainen tulokas, mutta ilmeisesti hitaasti myös tänne vakiintumassa.

Paratiisisaaren keisarinliljoja

Keisarinliljoja eli ruskoliljoja (Lilium bulbiferum) nämä kai ovat? Sellaisen muistan, että tiikerinliljat kääntävät kukkansa alassuin, ruskoliljat ylöspäin. Kukka on kyllä keltaisempi kuin entisen anopin keisarinliljapenkissä. Varaan jokin ruskoliljan viljelylajike?

Kävin eilen illalla Hupisaarilla; en löytänyt enää jalavien siemeniä, siispä kuvasin nämä, Paratiisisaarella. Yritin säästää kuviin illan tunnelmaa. Mukana kuvassa tarha-alpia, jotain kookasta piiskua ja rantakukkia. Kukkivaa oli vielä paljon muutakin!

Saarnien silmut!

Saarnien silmut ovat hyviä tuntomerkkejä, ainakin loppukesästä lähtien, käsittääkseni. Kuten Lepis totesi kommentissaan, lehtosaarnen silmut ovat mustat, punasaarnen punaruskeat. Mutta aikas vaikuttavia ja mieleenpainuvia nämä silmukuvat, minusta. Lähikuvissa erot ovat suurempia kuin paljaalla silmällä.



Lehtosaarni (Fraxinus excelcior) alla (bottom), punaarni (Fraxinus pennsylvanica) oikealla (right). - Toistuukohan tämä kaikenkokoisissa näytöissä samalla tavalla, oikein?

Punasaarnen siementaimi

Jostain syystä törmään nyt saarniin koko ajan. Että missä se on? No juuri liikennemerkin juurella - siellä näkyy aidan takana jotain vaaleamman vihreää.

Lähikuvaa, kaltereihin, katso jutun loppuun. - Takana oleva pensasaita on kiiltotuhkapensasta. Ja taimi on punasaarnen taimi, minun tietääkseni ensimmäinen Oulussa nähty. Tallensin näytteen kasvimuseolle. Ja katsoin tietokannoista - niihin on tallennettu vain kolme tietoa siementaimista, Helsingistä, 1990-luvulta (Kurtto & Helynranta Helsingin kasvien aineistossa). Varmaan näitä nyt alkaa tulla eteen, paljon. Ei siitä kauan ole kun sanottiin, ettei tavallinen vaahtera Oulussa taimi.

Määritykseen tarvittiin vähän kaikkia tuntomerkkejä. Lehti oli kalju (punasaarnikin joskus, sanoo kasvio), lehdyköitä vähän, lehdyköillä kuitenkin lyhyt mutta selvä ruoti. Silmut olivat kovin pieniä sivusilmuja lehtihangoissa, mutta kyllä ne punersivat.

Paikka? Melkein kaikkien oululaisten pitäisi hoksata paikka. Puurakennus hämää. Kyseessä on lääninhallituksen pensasaita vastapäätä hotellia. Nurkittain tuomiokirkkoon. Emopuut? Hyvin todennäköisesti hotellin edustan kuusi punasaarnea, siis Kuvernöörin pysäkki aivan kirkkoa vastapäätä. Niin, siinä on kuusi punasaarnea, ja näköjään kaikki sellaisia joilla on kalju lehdykkä. Kaikkea sitä katselee!

Mutta odottakaas - seuraavakin posti koskee punasaarnia. Ne silmut, ne on kuvattu. Mutta millaiset!