Puistotuotantoa

Kuvat ovat Oulusta Torikadun kahta puolta. Iso kuva on kaupungintalon suuntaan, Madetojanpuistoon. Alempi pikkukuva on Laanaojan suupuolelle, Pokkiseen päin. Nämä ovat Oulun historiallisia puistoja! "Torikadun ja rannanvälinen osa Kaupunginojan vartta on istutettu 1868-69, mutta 1890-luvulla istutettiin siihen lisää puita." kirjoittaa A. A. Parvela vuonna 1930. Seurahuoneen eli nykyisen kaupungintalon ympäryspuisto istutettiin uudelleen 1886-87 rakennustöiden jälkeen, kertoo sama teos. Yläkuvassa vasemmalle jäävä nuorempi osa Madetojan puistoa patsaineen on rakennettu 1960-luvulla.

Kovin aukeita ovat puistot nyt, historiattomia. Puistotuotannon hinta on ollut 900 000 euroa ja monet menetetyt puut ja maisemat. Nykyinen viherrakennus ei juuri pysty suojelemaan puustoa. Työt tehdään niin kuin muutkin rakennustyöt, vastaavilla koneilla ja tehokkuudella. Nousukasmainen kulttuuri! Kasvillisuus - uusitaan. Näin sanotaan: viihtyvyyden lisäämiseksi. Euroopan tukirahalla. Eikö historiallinen miljöö pitäisi pystyä säilyttämään historiallisena myös kasvillisuutensa osalta? Eikö kasvillisuuden uudistaminen pitäisi pystyä suorittamaan vaiheittain? Voi olla että ajatukset ovat kevätvalossa ja keskeneräisen työn ääressä liian alakuloisia - ehkä hämmästymme kun nykytekniikalla paikalle siirretään aikuiset puut.

Alla oikealla on kuvassa kummallista kyllä käsityöläinen. Sen verran näky hätkäytti, että se piti dokumentoida. Kaupunginojan kivetyt kyljet piti näköjään saumojen kohdalta tasoitella käsin.

Laanaojan suu siirretään jostain syystä. Uomien välissä yritetään sentään suojella vanhoja hopeapajuja. Yläkuvan vasemmassa reunassa on suojattu nuorehko tammi. Se ja hopeapajut yritetään säästää. Muita puita oli varmaan kymmeniä.

Syyssahramista lumikelloon 121 vuorokaudessa

Kuvan nupulla oleva krookus eli syyssahrami (Crocus speciosus) on kuvattu keskellä Oulun kaamosta, 14.12.2006. Se oli viimeinen ennen talvea kukkinut kasvi. Maassa oli ollut jo lunta: ensilumi satoi 28.10. ja lumi pysyi maassa miltei kuukauden. Joulukuu oli lämmin, Linnanmaan keskilämpö -0,3 astetta, kun se marraskuussa oli ollut -2,6 astetta. Lämpöaalto siis herätti sahramin! Kuvanottopäivänä oli Oulun Hupisaarilla talvitulva, kun sulamisvedet täyttivät Oulujoen ääriään myöten. Kuvassa näkyy myös muutamien sitkeiden rikkakasvien vihreitä lehtiä: heinä on kylänurmikka (Poa annua) ja liuskainen lehti kuuluu pihasauniolle (Matricaria matricarioides). (Oma lempinimeni kylänurmikalle on muuten kotipoa.)

Kuvasin syyssahramin siis 14.12. 2006. Edellinen blogipostaukseni sisälsi kuvia tähtilumikellosta. Ne kuvat olin ottanut 14.4.2007. Niissä oli ensimmäinen tämän kevään kukkiva ruohovartinen kasvi Kasvitieteellisessä puutarhassa, tähtilumikello (Galanthus elwesii). Kuvien välillä oli kulunut aikaa vain 121 vuorokautta! Tähtilumikello heräsi huhtikuisen lämpöaallon myötä - sen nuppu ilmaantui lumen ja jään läpi. Kun se kukki kaksi päivää myöhemmin olivat lumet ja jäät jo tiessään!



Laitoin kotisivulleni pienen gallerian tähtilumikellosta ja lumien sulamisesta Kasvitieteellisessä puutarhassa! Kuvat on otettu 14.-16.4. 2007.

Tähtilumikello

Vuoden ensimmäinen kukkija Kasvitieteellisessä puutarhassa on varmasti tähtilumikello (Galanthus elwesii). Kasvi on peräisin Balkanin ja Turkin vuoristoista, ja se alkaa kasvunsa jo lumen alta. Kuvassa se on vielä nupussa, mutta nuppu ja lehdet ulottuvat jo lumen ja jään yli. Se ei ole tullut jään läpi voimalla vaan taidolla: sulattamalla tiensä valoon auringon avulla. Kuvista näkyy hyvin yksi sen persoonallisuuspiirre eli tuntomerkki: nuoret lehdet ovat sisäänpäin kääntyneitä. Suomessa viljellään myös muita lumikelloja.

Näin aikaisin ilmaantuva kasvi olisi varmasti vaarassa tulla syödyksi ellei se olisi kaikilta osiltaan myrkyllinen niin eläimille kuin ihmisillekin.

Kasvitieteellinen puutarha on vielä 14.4. vahvasti lumessa ja jäässä. Edeltävänä yönäkin oli pakkasta, mutta päivästä odotetaan kesän lämpimintä. Systemaattisessakin osastossa keväisten sipulikasvien penkit ovat aamulla yhä lumen peitossa. Monilla nurmikoilla on ollut joulukuusta lähtien jääkuori. Pälviä on puiden juurilla ja kukkuloilla. - Kaikki kuvat samasta kasvista 14.4. - mitään muuta kukkivaa tai nupulla olevaa ruohokasvia en puutarhasta huomannut.



Snowdrop (Galanthus elwesii) is coming through ice and snow - it's blooming soon! It is the first spring flower. Photos 14.4.2007 in the Botanical Gardens.

Poppelitapetti ja poppelisormet

Poppelien oksiin tulee jo varhain kevään merkkejä. Muutoinkin suuret silmut turpoavat, ja oksanpäät kääntyilevät kohti taivasta. Ylläolevasta poppelitapetistakin sen tavoittaa. Alakuvassa taas on ylöspäin kääntyviä oksia, kuin sormia tai peukaloita.

Poppelit ovat aika vaikeita oppia lajilleen. Haapaa lukuunottamatta ne ovat kaikki viljelypuita - haapa on siis meidän ainoa poppelimme (kuuluu Populus-sukuun). Nämä kuvat ovat luultavasti eri poppelilajeista. Luulen että sormikoukkukuva on Hupisaarten riippapoppelista... aina jälkeenpäin rupeaa epäilemään mustiaan... Mutta riippapoppelikin on risteymälajike, emoiltakin ainakin jommalta kummalta löytynee samoja piirteitä. Monien poppeleiden silmut ovat hyvin tahmeita ja niiden alla kengätkin saattavat tarttua katuun kiinni. - Kuvat ovat kuitenkin Plaatansaarelta (eli Maaherransaarelta) 11.4.2007. Tässäpä myös poppeliloru...

Poppelit jo pitävät
peukkua

Poppelit jo vetävät
sormikoukkua

- Tulehan talvi,
puhuvat, ja nykäise -
jo kevät saa, ja

ensi viikolla
me jo vuodamme
mahlaa!

P.S. Loru karkasi väärään blogiin - se luovempi blogi on täällä.

Magnolia

Oulun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa on pääsiäisenä 2007 kukkimaisillaan nuori, vaatimaton magnoliapuu. Tällaiselta sen suuri nuppu näyttää kiirastorstaina (6.4.). Seuraavan kerran puutarha on auki sunnuntaina, ensimmäisenä pääsiäispäivänä - ehkä silloin on auennut myös magnolian teevadin kokoinen kukka.

Magnolioita kasvaa esimerkiksi Väli- ja Pohjois-Amerikassa. Se on mm. Missisippin valtion nimikkopuu. Netistä löysin Blogisiskon eli kirjailija Anna Amnellin hauskan kirjoituksen torontolaisista pihapuustaan ja naapureistaan, magnolianvihaajista.

Magnoliat ovat runsaslajinen, suuri suku. Ne ovat ikivanhoja kasveja. Mehiläisiä ei ollut lajin syntyaikoina olemassakaan, ja siksi kukkien pölyttäjiä ovatkin kovakuoriaiset.

Magnoliat ovat myös rakenteeltaan alkeellisia kasveja. Niillä ei ole esimerkiksi erillisiä terä- ja verholehtiä.

Kuvan magnolia on jalostettu puutarhalajike (Saucer magnolia, Magnolia x soulangiana). Myös Suomessa viljellään joitakin magnolioita puuatarhoissa (mm. pensasmagnoliaa).

Huhtikuun alun leppiä

Oulunkin harmaalepät ovat kukkineet jo muutaman päivän - lämpimimmillä paikoilla. Kasvitieteellisestä puutarhasta en kuitenkaan löytänyt kukkivaa harmaaleppää tai tervaleppää. Tervaleppä on yleensä hiukan myöhäisempi. Kiertelin puutarhassa myös tietämäni ulkomaiset lepät. Pohjois-Amerikkalaiset lajit (Alnus sinuosa, Alnus rubra) olivat aivan talviasussaan, mutta pensaslepän (Alnus viridis) hedenorkoissa oli jo hiukan elämää eli - vihreää (kuva yllä). Ehkä ei ole kovin koristeellista, kun edellisvuotiset lehdet ovat jääneet pensaaseen, mutta valokuvassa vihreän ilmaantuminen ruskeaan on minusta jännittävää... - Pensasleppää kasvatetaan jonkin verran koristekasvina.

Puutarhan komein pensasmainen leppäryhmä on alhaalla vasemmalla. Valitettavasti se jää nyt ilman nimeä. Sen oikealla puolen taas on yksityiskohta erikoisesta harmaalepän muodosta, mukuralepästä (Alnus incana f. gibberosa). - Kaikki kuvat 3.4.2007.