Tunturikangas kukkii - Oulussa

Kasvitieteellisessä puutarhassa on oma osasto Fennoskandian tuntureille. Yläkuvassa tunturin "lakea". Nyt toukokuun viimeisellä viikolla siellä kukkivat jo monet tunturikasvit. Tässä on tuoreita kuvia karujen tunturikankaiden varvuista: liekovarpio (Cassiope tetragona) , kurjenkanerva (Phyllodoce caerulea) ja sielikkö (Loisleuria procumbens). Kuvattu siis toukokuussa Oulussa! Lapinvuokkokin on aloittamassa kukintaansa mutta vain yksittäisin kukin, ei vielä valkoisin patjoin.

Oulussa vuokkojen aikaa

Oulussa on vasta valkovuokkojen aika parhaimmillaan, kai aika normaalin kevään aikataulussa. Sinivuokkojen kukat ovat jo kuihtuneet. Kasvitieteellisen puutarhan lehto-osastossa (yläkuva) kukkivat mm. valko- ja keltavuokot, imikkä (Pulmonaria obscura), kevätlinnunsilmä (Chrysosplenium alterniflorum) ja mukulaleinikki (Ranunculus ficaria ssp. ficaria). Mitään näistä eteläisen Suomen kasveista ei kasva luontaisesti Oulun seudulla. Luonnosta mahdollisesti löytyvät ovat puutarhakarkulaisia, eräänlaisia rikkaruohoja siis!

Viljelykasveina näistä suosituin on valkovuokko. Vuokkoja istutettiin Hietasaaren huvilapihoille jo 1800-luvulla. Nyt sitä näkee karkulaisena harvakseltaan ja pieninä kasvustoina siellä täällä. Imikkää ei Oulun luonnosta juuri ole tavattu (ehkä vain kerran, 1800-luvulla), kevätlinnunsilmiä ja mukulaleinikkejä muutamia kertoja. Hupisaarilla istutuksista karkaillut mukulaleinikki on levinnyt pieninä kasvustoina muutamiin paikkoihin, mm. Plaatansaaren vattupuskiin. - Alla mukulaleinikki nuorten nokkosten joukossa.

Idänkevätesikko onkin venäjänkevätesikko

Kukkiva kevät on Oulussa parhaimmillaan. Lämpö on lopulta innostanut kukat kukkimaan kun taivaaltakin tuli enemmän vesiä kuin lumen sulamisesta konsanaan.

Kasvitieteellisessä puutarhassa kukkivat myös esikot. Runsaimpina ja keltaisimpana näkyy idänkevätesikkoja (Primula veris subsp. macrocalyx). Niitä on viljelty Kasvitieteellisessä jo melko pitkään, ja ne menestyvät hyvin. Ne karkailevat ympäristöön ehkä liiankin herkästi. Ne ovat tavallisia eteläisen Suomen kevätesikkoja hiukan kookkaampia ja kaulusmaiset verhiöt ovat pulleampia. Idänkevätesikot ovat kotoisin idästä, Siperiasta ja Lähi-Idästä. Minusta ne ovat näyttävämpiä kuin tavalliset kevätesikot, joita niitäkin Oulussa näkyy viljeltynä hyvin vähän.

Idänkevätesikoista on yksi maisemakuva ja yksi lähikuva, kuvauspäivä oli jo 25.5.2007. Kuvat ovat Aasian osastosta.

--- PÄIVITYS 28.5.2007: Edelliseen tekstiin korjauksena: Nykyisen Viljelykasvien nimistön (Räty & Alanko 2004) mukaan tästä kasvista käytetään nyt nimeä venäjänkevätesikko. Hyvä niin sillä eräästä toisestakin itäisestä alalajista (Primula elatior subsp. pallasii) on käytetty idänkevätesikon nimeä; sen nimi on nyt isokevätesikko. Kasvitieteellisestä voi löytää myös tätä lajia (ja monia muita esikkoja).











--

Jakaranda kukkii Malagassa

Taas kotona! Mutta olipa Etelä-Espanjassa paljon hienosti kukkivia kasveja. Siellä oli ollut suhteellisen viileä ja märkä kevät. Sinisinä kukkivat puut, jakarandat (ilmeisesti Jacaranda mimosifolia), olivat kovin viehkoja. Jakaranda ei ole Espanjan omia puita, koko laaja puusuku (noin 50 lajia) on kotoisin tropiikista. Mutta jakarandoja näkyi runsaasti katujen reunuspuina ja puistoissa. Myöskään palmut - yhtä lajia lukuunottamatta (kääpiöpalmu) - eivät ole Espanjan luontaista lajistoa.

Kuva on Malagasta, korkealta vanhasta maurilaislinnoituksesta. Kuvan jakaranda taisi olla matkan suurin.

Lomalle sateisesta Oulusta!

Olen poissa netin ja blogien äärestä, toista viikkoa! Kevät on varmaan pitkällä kun palaan lomalta, kesän keskeltä. - Tänä aamuna Hupisaarilla näytti tältä, märkien rautatieomenapuiden alla.

Kuva 8.5., Hupisaaret, Kiikkusaari.

Kenraalinpuisto

Oulun vanhan puukasarmin kainaloon jää melko harvojen oululaisten tuntema Kenraalinpuisto. En tiedä onko tämä virallinen voimassaoleva nimi, mutta niin sitä on ainakin kutsuttu. Se on Oulun harvoja vanhapuustoisia historiallisia puistoja. Sen juuret ulottuvat yli 100 vuoden taakse, ja se on osa 1800-luvun lopun tark'ampujapataljoonien historiaa. Puiston suunnittelijasta ei liene tietoa, mutta se toimeenpantiin Saladdin Wervingin johdolla. Werving liittyy muös Oulun Hupisaarten historiaan.

Puisto on neliömäinen ja sen keskellä on huvimaja. Huvimajaa ympäröivät vanhat suuret puut: lehtikuuset, siperiansembra, vaahterat. Huvimajan ympärillä kasvaa pihlaja-angervoa ja jotakin ruusua. Kaikki nämä istutukset ovat olleet tyypillisiä myös vanhassa Oulussa.

Puiston uudempia istutuksia ovat siperianpihdat, tuohituomet ja mm. kirsikkapuu. Laajalle kasarmialueelle on istutettu vanhastaan myös koivuja ja mäntyjä. Männyt ovat Suomen luonnonpuista pitkäikäisimpiä, ja siksi on hienoa että niitä on käytetty täällä alun perinkin. Nyt alueella on oikeita kilpikaarnaisia ikimäntyjä, joita Oulussa muuten näkee miltei vain yksittäin.


Pihlaja-angervo on jo tulossa lehteen. Lehtisilmut ovat auetessaan kuin pieniä ruusunnuppuja, myös väriltään punaisia. Tämä pihlaja-angervo taitaa olla vanhaa kantaa, luupilla vilkaisten huomaa että se on nystykarvaista.

Alueella on käynnissä laajojakin viheraluetöitä. Alla kuvassa on uuden leikkipuiston ympärille tulevia koivuja. Tällä tavalla pakataan nykyajan taimet! Näissä istutuspuissa näin myös kesän ensimmäiset hiirenkorvat.

Vappu meni

Vappupäivän tunnelmaa Hupisaarilla: vanha muutenkin torso pilvikirsikka menetti taas yhden haaransa, mutta mistä lie puistoon uitettu sohva? Saavatkohan siivoojat ekstraa??

Vappujuhlinta oli pakkasyön takia rauhallista. Eikä vappupäivänäkään ollut piknikillä kuin muutama sissiryhmä kuten piparkakkutalolta näkyy. - Kuvat 1.5.2007.