Se on harmaaleppä!

...nimittäin tuo sateenvarjomainen muita tummempi puu kuvassa. Joskus keväällä jo julkaisin siitä kuvan lehdettömänä ja ihmettelin mikä ulkomaanleppä se on. Mutta kun yliopiston puutarhassa ollaan, kaikenlaisiin yllätyksiin pitäisi varautua. Toissapäivänä intendentti Mirja Siuruainen sitten kuiskasi kulkiessaan ohi: "Harmaaleppä se on, sivustollasi." - Luonnosta löydetty, Mirja jatkoi. Niinpä tietenkin, joku outo muoto, luonnon oikku. Ja kasvintuntemukseni sai taas pahan kolhun.

Muoto on silti hieno, ja puu koko kasvutavaltaan. Eikä siinä oikeastaan mitään muuta outoa olekaan kuin tuo kasvutapa, tasalatvainen kuin terijoensalava, ja pensasmainen. En nyt tiedä onko muodolla jotain nimeä, ehkä joku kuiskaa senkin.

Alla on siis kuva samasta pensaikosta - panoraama puitten alta siis. Kuva on koottu muuten neljästä eri kuvasta. Suosittelen - klikkaa suuremmaksi!



Lehdetkin sen paljastavat - harmaaleppä mikä harmaaleppä. Tästä kuvasta sen olisikin tunnistanut kun ei tarvitsisi katsoa koko puuta / pensasta.

Hupisaarten 200-vuotias karkulainen??

Lomaltapaluu - Ainolaan ja Paratiisisaarelle! Olen jo monta vuotta metsästänyt kunnon kuvaa Rauhakan nurkalta, Sähkölaitoksen kanavasillan korvasta. Siellä kasvaa - ehkä - 1790-luvulta kotoisin oleva punakoiso (Solanum dulcamara). Olen tänä kesänä saanut siitä useita ruutuja taustanaan veteen heijastuvat sillankaaret.

Nykyisen Rauhalan tienoilla oli 1700-luvun lopulla apteekkari Julinin puutarha. Julin oli monella tapaa merkkimies, mm. Ruotsin akatemian jäsen. Hänen puutarhassaan kuulemma kasvoi myös punakoiso, ja nykyään tätä kanavan punakoisokasvustoa on tapana esitellä hänen perintönään. Ovathan tarinat tärkeitä, ja dramatiikka välillä tarpeen. Vuosi sitten punakoisoa uhkasi perusteellinen siltaremontti, mutta niin se vain siitäkin selvisi. - Punakoisoa kasvaa näyttävästi myös Kiikkusaaren ankkalammella aitaa pitkin kiipeilevänä.

Alakuvista ensimmäinen on Paratiisisaaren loppukesän idylliä. Ritarinkannukset ovat sammuneet, niiden paikan ovat ottaneet rantakukat. Keltaisella maisemaa maalaavat nyt uudet korkeat liljat ja erilaiset piiskut. Maisema on kuvattu Paratiisisaaren tammen alta.

Tänään tuli töissä puhetta vaahteran hedelmistä. Se ei tuonut mieleen mitään, mutta heti kun puristin nenääni, sormet suoraan eteenpäin sojottaen, lapsuusmuistot herähtivät pintaan. Samalla tuli selainenkin muistelus, että Heinäpäässä ei 1970-luvulla vaahteroita ollut, nitä oli etsittävä keskustasta. Nyt vaahteran taimia näkyy vähän siellä täällä, vaikka ennen 1940-lukua sellaisesta ei ollut ainuttakaan havaintoa. Vaahteran taimet taitavat olla yksi merkki ilmaston lämpenemisestä. Nämä nenät roikkuivat Åströmin puistossa Tipalan takana.

Kujasalavia ja hopeapajuja

Kuinka moni oululainen tunnistaakaan tämän paikan?! Epäilen että aika harva. Kuvasta on kulttuuri rajattu tiukasti pois, ja niin on saatu aikaan aika keskieurooppalaiselta näyttävä kuva. Kuva on Karjasillanpuistosta, Kaupunginojan vartta Suvantokadun kohdalla. Kaupunginojan toisella puolen on Saaristonkatu.

Kuvassa olevat puut ovat riippasalavaa (Salix alba x fragilis, erilaisia kauppanimiä ja kantoja). Riippasalavaa istutetaan Oulun puistoihin runsaasti. Se on nopeakasvuinen ja näyttävä puu. On sitä puistoissa vanhastaankin, iäkäshän se on tämäkin Kaupunginojaan taipuva puu.

Pajujen viljelylajikkeet on hankala tuntea. Riipasalavallakin on ja on ollut monia nimiä. Ilmeisesti niin kujasalava kuin isoriippapajukin ovat kuvanneet tätä samaa puuta, joka lienee synnytetty valkosalavan (Salix alba) ja salavan (Salix fragilis) risteymänä.

Oikeaa salavaa (Salix fragilis) ei nykykäsityksen mukaan Suomessa kasva edes viljeltynä. Yleinen on sen sijaan sen pallomaisesti kasvava muunnos, terijoensalava (Salix fragilis 'Bullata'). Oulun puistoissa on terijoensalavaa vähän, paljon enemmän riippasalavaa ja hopeapajua.

Riippaoksainen on myös hopeapaju (Salix 'Sibirica'). Sen lehti on niin hopeakarvainen että sen tunnistaa jo kaukaa. Itse asiassa läheltä lehti ei usein näytäkään niin karvaiselta ja kiiltävältä kuin kauempaa. Hopeapajun tummat mutkaiset rungot ovat koristeellisia, myös vanhana. Hopeapaju on vanha viljelypuu, jota istutetaan vieläkin jonkin verran Oulun puistoihin. Kuvan rytmikkäät hopeapajut (myös nuoremmat rungot takana) on kuvattu Vaaran puistossa, lähellä Teuvo Pakkalan patsasta.



Riippasalavan nuorissa lehdissä on hienoista untuvaa (kuva alla vasemmalla), vaikka lehti on muuten kalju. Mm. tämä erottaa sen omasta puumaisesta luonnonpajustamme, halavasta. Halava on täysin kiiltävä ja kalju, lisäksi sen lehtiruodissa on muutama pieni nysty. Halaviakin on - onneksi - jätetty sinne tänne puistoihin, mm. Kiikelin Elbaan (kuva alla). Tarkasti katsoen kuvassa näkyvät ruodin nystyt taustanaan teatteritalo...