Lomaltapaluu - Ainolaan ja Paratiisisaarelle! Olen jo monta vuotta metsästänyt kunnon kuvaa Rauhakan nurkalta, Sähkölaitoksen kanavasillan korvasta. Siellä kasvaa - ehkä - 1790-luvulta kotoisin oleva punakoiso (Solanum dulcamara). Olen tänä kesänä saanut siitä useita ruutuja taustanaan veteen heijastuvat sillankaaret.
Nykyisen Rauhalan tienoilla oli 1700-luvun lopulla apteekkari Julinin puutarha. Julin oli monella tapaa merkkimies, mm. Ruotsin akatemian jäsen. Hänen puutarhassaan kuulemma kasvoi myös punakoiso, ja nykyään tätä kanavan punakoisokasvustoa on tapana esitellä hänen perintönään. Ovathan tarinat tärkeitä, ja dramatiikka välillä tarpeen. Vuosi sitten punakoisoa uhkasi perusteellinen siltaremontti, mutta niin se vain siitäkin selvisi. - Punakoisoa kasvaa näyttävästi myös Kiikkusaaren ankkalammella aitaa pitkin kiipeilevänä.
Alakuvista ensimmäinen on Paratiisisaaren loppukesän idylliä. Ritarinkannukset ovat sammuneet, niiden paikan ovat ottaneet rantakukat. Keltaisella maisemaa maalaavat nyt uudet korkeat liljat ja erilaiset piiskut. Maisema on kuvattu Paratiisisaaren tammen alta.
Tänään tuli töissä puhetta vaahteran hedelmistä. Se ei tuonut mieleen mitään, mutta heti kun puristin nenääni, sormet suoraan eteenpäin sojottaen, lapsuusmuistot herähtivät pintaan. Samalla tuli selainenkin muistelus, että Heinäpäässä ei 1970-luvulla vaahteroita ollut, nitä oli etsittävä keskustasta. Nyt vaahteran taimia näkyy vähän siellä täällä, vaikka ennen 1940-lukua sellaisesta ei ollut ainuttakaan havaintoa. Vaahteran taimet taitavat olla yksi merkki ilmaston lämpenemisestä. Nämä nenät roikkuivat Åströmin puistossa Tipalan takana.
No comments:
Post a Comment