Saarnista vielä

Kysyttiin Oulun puistosaarnille niitä lähempiä lehtituntomerkkejä! Kävin kävelylle ja otin asiakseni. Nämä tuntomerkit liittyvät Puu- ja pensaskasvion määrityskaavaan. (Lehto)saarnen lehdessä on lehdyköitä keskimäärin viisi paria ja päätylehdykkä eli tavallisesti 11 lehdykkää. Mutta tämä vaihtelee! Pitää katsoa monia oksia ja lehtiä, ei ole loppujen lopuksi riittävä tuntomerkki. Kuva saarnen lehdestä on yllä.

Punasaarnen lehti on lyhyempi, yleensä neljä paria plus päätölehdykkä eli 9 lehdykkää. Tämäkin vaihtelee, ja minusta lehdyköitä on Ouun puissa vielä yhtä paria vähemmän. Tämän mukainen kuva on alla.







Tarkemmat tuntomerkit ovat lehtiruodeissa ja -rangassa. Lehtirangan nivelet ovat punasaarnella paljon karvaisemmat kuin saarnella. Punasaarnen lehdyköillä on lehtiruoti (lyhyt, usein siipipalteinen) kun saarnen lehdykät ovat lehtiruodittomia. Siis kaljuja ja ruodittomia... painakaa päähän kunhan ne oppii erottamaan ulkoasusta. Silmä on merkillinen, se oppii. Ja kameralla oppii katsomaan. Siis: yllä saarni, alla punasaarni... menihän se nyt oikein päin.

Pääasia: kauniita kummatkin!

Pari punasaarnea

Tämä komea kaksirunkoinen punasaarni (Fraxinus pennsylvanica) kasvaa Saaristonkadulla heti eteläisen alikäytävän jälkeen, kadun Oulu-opiston puoleisella reunalla. Siis hyvin monen oululaisen tavallisella kävely- ja pyöräilyreitillä. Ja näkyy se tietysti autonkin ikkunasta. Etualalla oleva varjo tulee liikennevaloista.



Yllä on Saaristonkadun punasaarnen lehtiä. Lehto- ja punasaarnen lehdet ovat aika samanlaiset, ja varsinaiset tuntomerkit ovat pienissä yksityiskohdissa. Kuitenkin puiden olemukset eroavat jotenkin toisistaan. Yhtä eroa olen miettinyt. Ainakin punasaarnen lehdykät (lehtien pikkulehdet) ovat reunoiltaan sisään- ja ylöspäin kääntyneitä. Usein tämä luo lehtien pinnalle varjoja, tai kiiltoja kuten tässä. Ehkä tällaiset ilmiöt luovat lehvästöön jotain läikettä tai levottomuutta, jota lehtosaarnella ei ole...

Hupisaarilla ne kasvavat rinnakkain kahdessa paikassa, Ainolan nurkalla on suuria puita ja Ankkalammen sillan korvassa kaksi nuorta. Alla on yleiskuva Ainolasta, punasaarni on vasemmalla ja (lehto)saarni oikealla. Jotain eroa lehvästöillä on, mutta miten sen sanoilla ilmaisisi.




Suomen oma luonnonvarainen lehtosaarni (Fraxinus excelsior) tulee Oulussa heikommin toimeen kuin punasaarni. Punasaarni on pohjois-amerikkalainen puu. Niitä löytyy Oulun puistoista sieltä täältä, kun lehtosaarnet voi laskea yhden käden sormin. Useamman puun punasaarniryhmä on Plaatansaaressa.

Jasmikkeet kukkivat!

Jasmikkeet ovat puistoissa heinäkuun näyttävimpiä kukkijoita. Juuri nyt taitaa olla paras aika. Jasmikkeet eivät ole olleet puistoissa mitään yleisiä pensaita, niitä on istutettu useammin vasta viime aikoina. Komeita pensaita on jo! Suurin ryhmä taitaa olla yllä, Lyötynpuistossa.

Lyötynpuisto on varmaan monelle aika outo, ja useimat ajavat vain Saaristonkatua ohi. Mutta tällainen hieno penkkirivi sieltä löytyy, tuoksuvien jasmikkeiden alta, ja muutakin nähtävää. Bussipysäkin vieressä on komea monirunkoinen tataarivaahtera, pitkin kaupunginojaa kujasalavia. Puisto jatkuu yli katujen niin keskustaan kuin rautatiehenkin päin. Keskustan päässä on komeasti kukkiva vanha omenapuu ja puistojen suurin mustamarjaorapihlaja. Radan varressa kasvaa nyt uusi tammi, sembroja, omenapuita ja vasta istutettuja punasaarnia.

Komea jasmikepensas on myös pienessä Myllytullin Ruusupuistossa. Hupisaarilla Paratiisisaarella on myös pari pensasta. Yksi huomatakseni huonosti kukkiva on Otto Karhin puistossa ja kaksi Mannerheiminpuistossa. Sieltä on kuva alla; kuvassa taustalla on grillin sisävalot.



Jasmikkeet ovat vaikeita määrittää lajilleen ja/tai lajikkeelleen. Nämä kaupungin uudet pensaat taitavat olla nimeltään tähtijasmikkeita (Philadelphus lewisii var. lewisii 'Waterton'). Suomen puu- ja pensaskasvion kaavan mukaan keskeisiä tuntomerkkejä on alakuvissa. Verhiö on kalju ja vihreä. Kukka on litteä, "lautasmainen", ei kellomainen, ja kuluvan kesän kasvainranka ruskea, hilseilevä. Nämä tuntomerkit katselin nyt Lyötyn- ja Mannerheinpuiston kasveista. Hupisaaarilla on yksi vanha pensas eri lajia, se on verhiöltään karvainen. Siitä pitäisi myös tarkistaa irtoaako kuori levyinä vai ei... puuhaa piisaa...







--
PS Huomaan vasta nyt, että Kari on jättänyt blogiin kiitokset... Kiitos, kiitos, ja anteeksi taas passiivisuuteni. En ole tänne vähään aikaan vilkuillut; yliopiston puutarhalla sattunut hukkumisonnettomuus sai vähäksi aikaa hiljaiseksi.

Engelmanninkuusi, museonäyte Ainolasta 1993

Ihan esimerkiksi, näin tieto hitaasti kumuloituu, vaikkapa Oulun puistoissa kasvatetuista puista. Yllä etiketin teksti vuodelta 1993 niistä puista, joista edelisessä postauksessa oli kuva. Kaikki neljä ovat siis tallella. Etiketti kertoo, että 15 vuotta sitten nämä puut olivat noin 2 m korkeita.

Ainolan havupuut - kartalla

Kartta Leena Holmström. Suurin punainen rakennus on maakuntamuseo. - Klikkaa suuremmaksi.

Leena teki minulle Hupisaarten karttapohjan ja esitteen Hupisaarten puista Pohjoismaista Arboretumtoimikuntaa varten; kroppasin nyt kartasta Ainolan kokoisen viipaleen ja laitoin sinne Ainolan havupuut. Saisipa tästä kehiteltyä A3-kokoisen taitetun Hupisaarten puitten taskukartan... tai nettiin virtuaalisen kartan ja gps-reitin. Nämä havupuut kävin eilen illalla itse asiassa jo merkitsemässä gps:llä ja reittikin siis on jo. Täytyy funtsia miten se pitäisi toteuttaa.

Kartan puutietojen perustana on tietysti ollut Henry Väreen Puisto-oppaan kartat (1996), mutta nyt tämä on mielestäni ajan tasalla. Henryn kartassa on näiden lisäksi valkokuusta (Picea glauca) ja yksi engelmanninkuusi, jota ei enää ole. Ainolan puistossa on havupuita enemmän kuin muualla Hupisaarilla, tosin ei yhtään pihtaa. Ja valkokuusi sopisi muiden amerikkalaisten puitten joukkoon. Lisäksi käärmekuusi (f. virgata) taitaa olla riippakuusi (f. viminalis), eikä sembraa silloin vielä ollut ollenkaan.

Yksi tästä jäi uupumaan, douglaskuusen luona oleva matala ja pieni japaninmarjakuusi (Taxus cuspidata). Se on Ainolan lastentarhan muistomerkkikiven luona. Tämän puutteen takia en jaksa tehdä uutta, sitä paitsi tuo nurkka alkaa kartassa olla tukossa.




Yllä on kuva neljän engelmanninkuusen ryhmästä. Engelmanninkuusi on kaunislehväinen puu, jonka oksat ovat tuuheita, neulaset aika pitkiä ja pehmeitä. Kuluvan vuoden kasvainranka on lisäksi karvainen. Alla on lehväkuva. Lähellä olevien mustakuusten neulaset ovat tähän verrattuna lyhyitä ja jäykkiä.

Nordic Arboretum Committee pölisyttää peukea

Pohjoismainen arboretumtoimikunta on ollut Pohjois-Suomessa vierailulla. Viime perjantai-iltana he olivat tutustumassa Hupisaariin. Olin heille oppaana, Mirja Siuruaisen pyynöstä. Tein Leenan kanssa heille myös Hupisaarten kartan, johon sijoitettiin noin 50 eri puulajia.

Koska olin oppaana, en pystynyt itse kuvaamaan, eikä toimikunnasta tullut minulle yhtään kuvaa. Tässä tilanteessa - yllä - en kuitenkaan malttanut olla laukaisematta. Oikealla näkyvät Pentti Alangon jalat, hän kun innostui pölyttämään kukkivalla makedonianmännyllä oikein tosissaan. Toimikunta on jossain tuolla takana, naureskelemassa.

Kuva on Ainolasta Imre vargan Kuluva aika -veistoksen takaa. Pyörätietä vasten on kaksi makedonianmäntyä eli peukea ja yksi kontortamänty. Paratiisisaaren puoleisella länsireunalla on sen sijaan kuusiryhmä, joka ei aina ole tuntunut aivan selvältä. Nyt sitä pengottiin oikein toimikunnan toimesta. - Kyseisistä kuusista on kuva alla.



Vasemmassa reunassa on kaksi serbiankuusta (Picea omorika); sen neulaset ovat alta melkein valkoiset, se on kapeakasvuinen, ja oksat kaartuvat kärjistään kauniisti ylös.

Serbiankuusten rinnalla on kahden mustakuusen ryhmä (Picea mariana). Sillä on pienet kävyt, ja lyhyet tanakat neulaset. Mustakuusen kuvia taitaa blogissani olla muitakin, ja Ainolan puistossakin on kaksi suurempaa puuta lähellä Koskenniemen patsasta.

Kuluva aika -veistosta lähinnä olevat neljä puuta ovat kaikki okakuusta. Ne ovat kaikki eri värisiä, mutta kaikkien neulaset ovat neulanteräviä ja tukevia. Okakuuset ovat Oulun yleisimpiä koristekuusia, ja Ainolan puitossa aivan lähistöllä on muitakin, kaikki kovin eri tyyppisiä ja näköisiä. Neljän pienen sinertävän ja mutkarunkoisen puun ryhmä on hopeakuusta eli Picea pungens se saattaa olla esimerkiksi lajiketta nimeltä 'Hoopsie'. Aivan pohjoisreunan portin luona kasvava kapea ja korkea kuusi on sekin okakuusi.

Ainolanpuistossa 1.7. kukkii

...syreenit.. ja esimerkiksi peuke eli makedonianmänty (Pinus peuce).

Nämä kuvat ovat siis Ainolasta heinäkuun ensimmäiseltä päivältä. Ainola on se Hupisaarten saari, jossa museo sijaitsee. Yläkuvassa on tuttu pihasyreeni (Syringa vulgaris). Myös valkoinen pihasyreeni ('Alba') on tuttu ja helppo huomata, mutta Kokenniemen patsaalta vähän museoon päin kukkii juuri nyt Oulun puistojen tiettävästi ainoa nuokkusyreeni (Syringa reflexa). Kuten kukista nyt näkee, ne ovat todella nuokkuvia. Kovin runsaasti se ei kuki.

Vanha likusterisyreeni (Syringa reticulata) taas on myöhäinen, se ei kuki vielä. Se löytyy läheltä Plaatansaareen menevää pyörätietä.

Kun puistossa on vielä puistosyreenejä (Syringa x henryi) museon edustalla ja unkarinsyreenejä (Syringa josikea) niiden lähellä nurmikon reunalla, niin Oulun keskustan puistoissa kasvavat syreenilajit alkaa olla lueteltu.




Mutta, kuten sanottu, puistossa kukkii myös makedonianmänty. Kuvatta jäävät tällä kertaa myös kukintaa aloitteleva koiranheisi ja mm. mustamarjaorapihlaja. Kumpikin löytyy pyörätien varresta melko keskeltä puistoa.