Säväytystä tai tehostusta

Kävin varhain sunnuntaiaamunakasvitieteellisellä kuvailemassa. Oli tyyntä ja kirkasta, aurinkoista. Reissulle oli kuvaussuunnitelma - tarkoitus oli kuvata laajakulmalla, käyttää vanhaa kunnon hernepussijalustaa, sommitella pääkohde etualalle ja liittää se maisemaan. Päätin kuvata lapinvuokkoa (Dryas octopetala) ja ruusujuurta (Rhodiola rosea), siis kahta Lapin kasvia.

Kukin kuva otettiin kolmella eri valotuksella (3 x 2EV haarukointi, f/20) ja kuvat yhdistettiin tietokoneella ns HDR-kuvaksi. Tällä kertaa en pyrkinyt ensi sijassa luonnollisuuteen tai totuttuun tapaan tehdä kasvikuvia. Päätin yrittää ns. "local tonemapping" -tehosteita. Tälle tonemapping -sanalle en tiedä oikeaa suomalaista termiä. Sitä voisi kutsua vaikka säväytykseksi tai tehostukseksi.



Tämä säväytys mahdollistaa muutamia tehokkaita kuvatehosteita. Kuvista voi tehdä hyvin sävykylläisiä, runsassävyisiä. Kuvan varjokohtien yksityiskohdat paljastuvat ja jyrkän valon aiheuttamat mustat varjot voi aukaista. Kuvan mikrorakenteet nousevat esiin, kuviin tulee voimakas materiaalin tuntu. Näitä voi tietysti säätää haluamallaan voimalla... Mutta hyvää kuvaa ei tietenkään tee tekniikka. Sitä pitäisi suitsia... Parhaiten tunsin onnistuvani yläpuolella olevassa vuokkokuvassa.

Lapinvuokko on ravinteisten, kalkkipitoisten tunturikankaiden valta- ja jopa tyyppikasvi. Ruusujuuri on kosteiden tuntipurojen sorareunojen kasvi. Sen juuri tuoksuu ruusulta. Ruusujuuresta on Oulun yliopistossakin tutkimuskasvatuksia. Ruusujuurella on monenlaisia farmokologisia vaikutuksia, joita tutkitaan innokkaasti.

Alapuolella auringon valo osuu ruusujuuriin, mutta muu metsä on puiden varjostamaa. Varjon kasvit kuitenkin erottuvat, samoin taustamaiseman kirkkauden vaihtelut. Kuva ei ole puhkipalanut eivätkä varjot tukossa. Yhdellä kuvalla tällainen "dynaaminen alue" ei olisi tavoitettavissa. (Kokeilin myös toisella kameralla haarukoimalla 3 x 0,7 välein. Kaikissa oli taustamaisema ylivalottunut.)




Yllä on kuva ruusujuurikasvustosta "kukkuloilla" eli tunturikasvillisuutta matkivassa ympäristössä. Alla on ruusujuurimätäs "systeemissä" eli kasviheimoja ja -sukuja esittelevässä puutarhan osassa. Mätäs on suorassa auringonvalossa.




"Tonemapping" vaatii harjoittelua. Huomaan itsessänikin jatkuvasti vastustusta, kun valokuva alkaa näyttää totuttua sävykkäämmältä tai varjot oudon valoisilta. - Näiden kuvien arvioiminen voi olla vaikeaa myös, jos oma näyttö on liian tumma tai kirkas. Pimeäksi päästetyllä, säätämättömällä näytöllä varjot voivat edelleen olla täysiä varjoja...

Tuulessa kukkivaa

Eilen odotin koko päivän että pääsisin kuvaamaan kukkia myrskyssä. Mutta tuuli alkoi illalla jo hiljentyä, ja ainoaksi onnistuneeksi otokseksi jäivät nämä tullessa taipuilevat narsissit Madetojanpuistosta.


Alakuvan aasiankullerot (Trollius asiaticus) kuvasin jo pari päivää sitten aivan työpaikan ulko-oven edestä. Oli tosin kontattava, että tämän kuvakulman ja vastavalon tavoitti.

Yliopiston puutarhalla on tavallisten ja aasiankulleroiden lisäksi ainakin vielä oranssinvärisempiä altainkulleroita.




Lopuksi sisä- ja vastavärikuva kasvihuoneista. Alla kukkivat hauskat litteät

liisukat

.

Vuokot, esikot ja muut

En ole päässyt pitkään aikaan puutarhalle, mutta tänään kävin pikaisesti. Kevät on tullut Ouluun viikossa ja liki kaikki kevätkukkijat ovat nyt kukassa yhtä aikaa - vuokot, esikot, pulsatillat, linnunsilmät ynnä muut. Tässä muutama pikaisesti otettu kuva - ylhäällä kerrtottukukkainen valkovuokko keltavuokon kera, alla lehdossa yhä kukkiva näsiä.





Kukkuloille on rakennettu puro; sitä koristaa komea rentukka. Käykääpä Kasvitieteellisellä puutarhalla kävelyllä juuri nyt! Ilmatkin passaavat, vai mitä.

Pikisaari 75,9 pistettä

Pikisaaresta on otettu monta panoraamaa. Tässä yksi, keväinen. Pikisaaret on juuri tulossa hiirenkorvalle, mutta vihreää ei vielä näy.

Pisteytys selviää toisesta blogistani. Olen jäänyt päiväksi erään valokuvia arvottavan sivuston koukkuun. Tämä on nyt sitten viime aikojen paras kuvani, koneen mukaan. Vaikka HDR-versio on vielä tekemättä.

Linkki tuohon arvotavaan kone-sivustoon: Acguine

Kappelin pihta on poissa

Kuvasin kappelin pihdab 7.3.2009. Kun kaksi kuukautta myöhemmin kävin paikalla, puu oli poissa. Vain kanto om jäljellä. Pihdasta oli kuva myös kaupunginkirjaston näyttelyssä.

Syystä en tiedä mitään. Kuten kuvasta näkyy, latvus oli kuivunut, kai kuollut. Kuten alakuvasta näkyy kannon mukaan tyvi oli täysin terve ja kova. Ehkä puusta siis luovuttiin esteettisistä syistä. Mutta minun mielestäni se oli niin komea, että ansaitsi näyttelypaikankin vielä maaliskuussa.




Kanto on terve. Kuvasta näkyy hyvin millaista on siperianpihdan kaarna.

Härmä, rutto ja mänty

Sattumoisin jouduin Karjasillanpuistoon; piti heti kuvata puut. Yläkuvassa on puiston hrmäpajua, josta jo vuosi sitten aika paljon kirjoitin (tunniste Salix daphnoides alla). Yläkuva kuuluu "munkuviin". Se taas on perhetermi, jolla vaimo kuvaa tiettyä ilmettä naamallani. - Kuva voi olla ongelma monella näytöllä, joko liian tumma tai vaalea. Vähäsävyinen kun on, graafinen. Vastavaloon eivät erotu keltaiset-keltaisenvihreät vuosikasvaimet. Härmäpaju on juuri aloittamassa kukintaansa; kimalainenkin näkyi.



Mäntykin voi olla värikäs harmaassa puistossa. Tämä mänty kuuluu niihin puihin, jotka muistan nuoruudesta. Kouluaikana olin kova käymään työväenopistolla. Kävin kirjallisuuspiirissä ja erilaisia esitelmiä kuulemassa ja konserteissakin. Olin itseäni fiksumpi. Mutta jo silloin tämä mänty oli. Tämä on jollain tapaa ikäänsä nähden pienikasvuinen. Suurena muistan sen. Latva on ilmeisesti katkennut joskus, ja tämä on toinen latvus. - Kaunismuotoinen puu, kuin bonsai.

Alla leskenlehden sukulainen, etelänruttojuuri, aloittamassa kukintaansa Kaupunginojan varrella. Ruttojuuria kasvatetaan peittokasvina suurten lehtiensä takia, kaiketikaan ei kukintojensa.

Pajuvaasi

On pajujen aika. Pajuista puhutaan yleensä pusikkoina, mutta niistä pidetään enemmän kuin myönnetään. Tavallisia ei huomata eikä noteerata arvopörssissä, mutta arjessa ne ovat tärkeitä. Millainen olisi kevät ilman pellonreunojen ja rantojen punertuvia vyöhykkeitä? Millainen olisi kevät ilman pajunkissoja? Millainen olisi kevät ilman kukkivaa raitaa? Onhan se ensimmäinen näyttävästi kukkiva puu.

Pajut saavat hyvälle tuulelle ja hallitsevat maisemaa kuukauden päivät ennen koivujen hiirenkorvia. Lehteentulo on nopeampi maiseman muutos.

Mutta minulle paju edustaa myös energiaa, notkeutta, nopeutta, voimaa ja taipuisuutta. Ne ovat myös lisääntymisessään kurittomia, vallattomasti risteytyviä, lajittumiseltaan ehkä vielä "keskeneräisiä". Monella tapaa liitän pajun luovuuteen.

Tällä kertaa tarjoan kiiltopajut vaasissa. Ja tarkkanäköinen näkee taustalla ikonin hahmon. Alakuvassa on maiseman väri, rannoilla ja peltopusikoissa. Kuva on maalattu pajuilla.