On pajujen aika. Pajuista puhutaan yleensä pusikkoina, mutta niistä pidetään enemmän kuin myönnetään. Tavallisia ei huomata eikä noteerata arvopörssissä, mutta arjessa ne ovat tärkeitä. Millainen olisi kevät ilman pellonreunojen ja rantojen punertuvia vyöhykkeitä? Millainen olisi kevät ilman pajunkissoja? Millainen olisi kevät ilman kukkivaa raitaa? Onhan se ensimmäinen näyttävästi kukkiva puu.
Pajut saavat hyvälle tuulelle ja hallitsevat maisemaa kuukauden päivät ennen koivujen hiirenkorvia. Lehteentulo on nopeampi maiseman muutos.
Mutta minulle paju edustaa myös energiaa, notkeutta, nopeutta, voimaa ja taipuisuutta. Ne ovat myös lisääntymisessään kurittomia, vallattomasti risteytyviä, lajittumiseltaan ehkä vielä "keskeneräisiä". Monella tapaa liitän pajun luovuuteen.
Tällä kertaa tarjoan kiiltopajut vaasissa. Ja tarkkanäköinen näkee taustalla ikonin hahmon. Alakuvassa on maiseman väri, rannoilla ja peltopusikoissa. Kuva on maalattu pajuilla.
No comments:
Post a Comment