Osoite on muuttunut!

Hei!

olen siirtänyt blogin käyttäjäystävällisempään osoitteeseen. Samalla vaihdoin WordPressiin blogipohjiin. Sivujen toiminnallisuus on myös parantunut, ja blogissa on mm. hakutoiminto.

Uusi postaus on jo tehty uuteen osoitteeseen. Se jatkaa Kasvitieteellisen puutarhan korentojen elämän tarkkailua...

Laajennan blogin aihepiiriä hiukan - liikun koko Oulun alueella ja muuallakin kuin puistoissa. Puistoja tuskin unohdan kokonaan, ja Kasvitieteellinen puutarha / Kasvimuseo on varmasti paljon esillä.

Uusi osoite on:

http://www.natans.net/urbannatureblog/

Suurista puista ja puistoblogista

Unelma suuresta puusta


Kalevassa oli tänään juttu Oulun keskustan suurista puista. Puistoblogikin mainittiin siinä yhteydessä. Juttu oli päällisin puolin kai ok, mutta jotkut yksinkertaistukset kiusasivat. "Jyrähti Kalleinen" kirjoitti toimittaja... Minut tuntevat kai tietävät etten juuri jyrähtele; pikemminkin olen keskustelun kannalla.

Suurten puitten poistamisesta uusien suunnitelmien ja uusien puitten tieltä voi olla monta mieltä. Suunnitelmien lähtökohtana voisivat olla vanhat puut. Sellaisen suunnitelman tieltä niitä ei tarvitsisi kaataa. Ja annetaan suurille puille tilaa, kun sitä pusikoitumistakin toisaalta paheksutaan. Suuri puu pitää siis ympäristönsä aukeana. Se käy lehtijutustakin ilmi.

Oulun keskustasta on viime vuosina hävitetty kaikki ruhtinaanpoppelit. Niitä on ollut esimerkiksi Snellmanin puistossa ja Karhin puistossa. Tämä poisto on tehty puun levittämien siemenkarvojen takia. Kahden viikon "epäsiisteys" ja loppukesän lehvästön huono kunto ovat olleet liikaa. Toisaalta koivupuistoihin ei kovin helposti synny yksittäisiä tosi suuria puita.

Vanhojen puiden kunnon tutkiminen on hankalaa. Takavuosien onnettomuuden takia puita lienee kaadettu varmuuden vuoksi. Puiden kunnon ymmärtäminen on haastava tehtävä; asiasta valmistui äskettäin väitöskin.

Männyt kärsivät varmaan 1900-luvun lopulla ilmansaasteista. Keskustaa lähimpiä männiköitä on Nuottasaaressa, Välkkylän ympärillä, Toppilassa, mutta ei ihan keskustassa. Vanhoja omenapuita on, samoin vanhoja pajuja, mutta ne eivät ole järin suuria. Suuri ja vanha puu olisi ymmärrettävä erottaa toisistaan.

Suurten puitten puuttumiselle keskustasta on siis monia erilaisia syitä. Ruhtinaanpoppeleiden poisto suurin ja ilmeisin.

Muistathan tutustua uuten PhotoCombiBlogiin - uudenlaisia luontokuvia! Oulun puistopuut -näyttelyymmekin siellä on edelleen linkki!

Lehtoneidonvaippa Oulussa!

PS päivitys: tein kuvat koneella jonka näyttöä ei ole säädetty... en tykkää!

Kasvitieteellisestä puutarhasta löytyi sinne itsekseen asettunut kämmekkä, lehtoneidonvaippa (Epipactis helleborine). Määritys varmistui, kun se alkoi kukkimaan.

Lehtoneidonvaippaa on Etelä-ja Keski-Suomessa harvinaisena, Kainuusta se on löydetty muutaman kerran, mutta ei Oulusta koskaan. Puutarhaan se on tullut luultavasti jonkun muun kasvin mukana, mutta tiedossa ei ole miten. Istutettuna sitä ei ole ollut. Lisäksi se voi viettää pitkään maanalaista elämää. Se on kalkkipitoisten lehtojen, metsien ja lehtokorpien kasvi. Netistä löytyy kyllä mainintoja, että se on herkkä leviämään. Se on Euraasian laji, mutta tulokas Pohjois-Amerikassa. (Googlesta löytää tietoja karkailuista tieteellisellä nimi + weed tai + naturalized.)

Periaatteessa tällaiset puutarhaan itsekseen tulleet tulokkaat pitäisi kirjata osaksi Oulun kasvilajistoa, ihan samoin kuin rautateiltä tai satamista tulleet.Puutarhan sisäkarkulaiset ovat ehkä jo vähän toinen juttu. Mutta Oulun uusin laji on siis kämmekkä!



Olethan jo tutustunut CombiPhotoBlogiin - erilaisia luontokuvia /creative nature photos / / photographers Lassi Kalleinen % Leena Holmström

Tuskailen blogin rajojen kanssa

En oikein tiedä miten jatkaa tätä blogia. Puistot tuntuvat hiukan liian kapeilta, eikä minulla ole niihin kovin paljon muuta asiaa Oulun puistot -kirjan valmistumisen jälkeen. Oikein puhdas urbaani kaupunkiluonto kiiinnostaisi. Toisaalta kiinnostaisi myös Oulun seutu laajemminkin.

Urbaanissa luonnossa on iso ongelma. Näin ilmaistuna se viitannee ihmisten mielessä ihan kaupungin keskustan luontoon, katukiveyksen raoissa kasvavaan luontoon, citykaneihin ja -kettuihin jne. Toisaalta, asun juuri Oulun rajan ulkopuolella ja selkäni takana on Haukiputaan puolella oleva metsäalueen, josta luonnontilaisia alueita saa hakemalla hakea. Kaupunkimetsät taas on ihan oma kokonaisuutensa. Virkistysalueina ne voisivat olla puistojen jatke ja lisätä omalta osaltaan monimuotoisuutta. Suurta, vanhaa puuta kun ei tahdo löytyä kuin puistoista (jos sieltäkään) ja luonnonsuojelualueilta ja erityisesti piha-alueilta.

Miltei kaikki luonto on ihmisen muokkaamaa luontoa. Kaupungin vaikutus ulottuu kymmenin kilometrein, toisaalta Ylikiiminkikin on nyt soineen Oulun luontoa. Urbaanin ja luonnontilaisen luonnon välissä on monta eri vaihetta ja tyyppiä. Itse asiassa kaupunki voisi työntää tehometsätaloutta kauemmaksi rajoiltaan ja perustaa ympärilleen eri tavoin hoidettuja metsä- ja puolipuistovyöhykkeitä! Kaipaan sävyjä hakkuuaukon ja suojelualueen väliin!



Olisiko siis kuitenkin haastava blogin nimi Urbaani luonto. Alaotsikko Cityluonnosta soihin. Tiedän että se olisi haastava. Siksipä uudistan pyyntöni - eikö löytyisi kaveria postaamaan tästä aihepiiristä?? Tai eikö joku perustaisi Oulun ja sen ympäristö -portaalia johon koottaisiin huomioita Oulun ympäristön luonnosta...

Mutta muistaka myös uusi CombiPhotoBlog - siellä on luontoa toisin silmin!

Hyöty

Kaaleja ja rohtomesikkää ja monta muuta
Klikkaa suuremaksi!
Kasvitieteellisen puutarhan slangissa tämä paikka on lyhyesti hyöty. Se merkkaa hyötypuutarhaa, hyödyksi kasvatettuja kasveja, olkoot sitten juurikkaita, sipuleita, kuminoita, auringonkukkia tai muinaisia yrttejä. Tavallisuuksia ja erikoisuuksia löytyy, mutta missä riveissä, missä järjestyksessä, ja täällä minä tykkään siisteydestäkin.



Pilli- eli talvi- ja ruohosipuleita




Härkäpavut ojennuksessa

The Combination Photo Blog

CombPhotgBlog

CombiPhotoBlog on Leenan ja minun uusi blogi! Kokeilemme kimpassa yhdistelmäkuvien tekemistä. Blogi on itse asiassa jatkoa PlantPhotoBlogille, jossa olen kokeillut kaikenlaista. Niinpä jatkamme hdr:ää, blendaamme, luomme tasoja ja panoraamaa. Creative, sanoisi anglosaksi. Makroa, abstraktia, maalauksellista, himmennettyä ja epätarkkaa. Ja melkein aina kasveista. Leena aloitti entisöijänä ja koristemaalarina, mutta sabluunat löytyvät nyt tietokoneesta.

Jostain syystä CombiPhotoBlogin avajaiskasviksi tuli horsma. Eli ensimmäiset neljä postausta sisältävät kuvia vain horsmista. Tai paremminkin horsmista tehtyjä kuvia. Mutta tätä siellä ei ole:



Horsma kukkii nurmikolla... voisi nimi olla, kasvupaikan mukaan. Mutta taas opin jotain horsman kukan kauneudesta.

Kuva on jalustalla otettu tyylipuhdas HDR-kuva. Vahvat värit! Koko kukka näyttää kuin uudelta.

Lopuksi huvituskuva, Kasvitieteellisen puutarhan lammelta:




Isosorsimo halkaisee osmankäämin lehden

Tässä toinen silmää koetteleva kuva. Vuosi sitten en olisi osannut aavistaa, että näin voi kuvata. Kaksi kuvaa! Jälkeenpäin on itsekin vaikea ymmärtää, kuinka tämän tein. Mutta tekniikka on HDR:n kääntöpuoli eli kuinka käyttää halot hyväksi. (Telejatkeen kanssa polttoväli 420 mm, f10, suljinaika vaihteli 1/100 - 1/160 sek.)

---

Mutta kuka perustaisi Oulun luonto portaalin!?

Uusi CombiPhotoBlog -blog vaatii huomiota, mutta tätäkin blogia haluaisin jatkaa. Mutta haluan myös laajentaa aihepiiriä ainakin hiukan puistojen ulkopuolelle. Haaveena olisi Kaupunkiluontoblogi tai Urban Nature blogi, mutta tällaiseen laajennukseen tarvitsisin tähänkin blogiin yhteistyökumppanin tai -kumppaneita. Tai - kuka perustaisi Oulun luonto -portaalin, jossa olisi juttuja ja blogeja Oulun ja sen ympäristön luonnon eri puolista.

Ruijanesikot ja muniva korento!

Kävin kasvitieteellisen puutarhan lammella, ruijanesikkopaikalla, ja hämmstykseni oli suuri, kun paikalle tuli oudosti käyttäytyvä korento. Se lenteli maan pinnassa nopein, nykivin vedoin, ikään kuin hyppien hiekan päällä. Ulkona oli kylmää, kymmenen astetta, tuuli pohjoisessa ja välillä vihmoi ohuelti vettä.

Korento lensi pää edellä hiekkaan ja kiesahti niin ettei silmäni erottanut mitä se teki. Hiekka nöytti syöksypaikoilla tummemmilta, kynnetyltä! Vasta valokuvista selvisi, miten liike loppui nopeaan käännökseen ja munintaan. - Yläkuvassa korennon pommittamat paikat näyttävät tummemmilta.

Ehkäpä tässä on kyseessä välkekorento niin kuin edellisessäkin postauksessa. Nyt siis naaras. Olisin onnellinen, jos joku korentoja tunteva vahvistaisi tai kumoaisi!




Tässä kuvassa korento syöksyy päin maata - valmistelee muninnan maaperän. Munanasetin on jännittynyt ylöspäin kuin iskuun.



Ja tässä kuvassa se on juuri muninut. Ja uskokaa tai älkää, olen näkevinäni, että muna on osunut ruijanesikon lehdelle. Jos näin on, tämä on ainakin ainutkertainen kuvasarja; tuskin kukaan on sattunut kuvaamaan samaa.

Mutta loppuun sopii kuva myös ruijanesikosta. Kävin tämän kuvaamassa Haukiputaan rannoilta, edellisenä päivänä. Puutarhalla ruijanesikko on lopettanut kukintansa, mutta merenrannoilta löytyy vielä muutamia. Kuvan esikko on hätää kärsimässä tupassaramättäiden väleissä.