Prikipuisto

Prikipuisto on oululaisten valkovuokkolehto. Tällä nimellä se suunnitteluaikana tunnettiinkin. Toppilansaaren puisto on uusi, mutta paikalla on ollut vanha villiintynyt huvilapuutarha. Puiston oululaisittain hienoimmat kasvit ovat valkovuokot. Muita säilyneitä puutarhakasveja ovat puistolemmikit, varjoliljat ja tietysti vanhat lehtikuuset. Lehmuskin metsikössä kasvaa. Suuri siperianpihta kaatui muutosten seurauksena. Maan vaivaksi on muodostunut pihlaja-angervo.

Erikoista on että villiintyneen puutarhan tai eteläisen lehdon tunnelma haluttiin säilyttää. Kaatuneita puita ei viedä pois, metsikköä ei siistitä. Sitä katsellaan maan pinnan yläpuolelle rakennetulta teräsverkolta, polun päältä. Ympäristön kerrostalot ovat vain muutaman metrin päässä metsästä. Metsän tunnelmaa täällä on kuitenkin enemmän kuin puiston.

Teräskäytävä erottaa katsojan luonnosta. Se vieraannuttaa, olo on kuin galleriassa. - "Onko nuo lahopökkelöt aseteltu noin hienosti? kysyi joku aikanaan puiston avajaisissa. Luonto "asettelee", hienosti, kun pysähtyy katsomaan.

Valkovuokon kukinta puistossa on toukokuun lopussa parhaimmillaan. Paljon on myös ketunleipää, valkoisenaan sitäkin. Lemmikkien sinistä ei vielä näy. Kielo kukkii täällä harvoin.

Viime viikolla tuli hätääntyneitä puheluita: eikö valkovuokko enää kukikaan Prikipuistossa, vaivaako sitä joku? Piti siis eilen käydä katsomassa. Minusta kukinta on lähes ennallaan. Jotkut aiemminkin kuvaamani kasvustot kukkivat huonommin, mutta toisaalta jossain näyttäisi olevan enemmän. Puistoon on suunniteltu myös virallisempi seuranta, mutta sen vaiheista en tiedä. Kasvitieteellinen puutarha yritti myös kloonata Prikipuiston valkovuokkoa, mutta siinä ei onnistuttu.

Yläkuvan otin jo muutama vuosi sitten, alakuvat 31.5. 2007.