Prinsens knappar

Tätäpä ei suuresta kuvasta taida arvata. Kyseessä on rönsyleinikki! Eli tämän tunnetun rikkaruohon kerrottukukkainen muoto, Ranunculus repens 'Hortensis'. Suomeksi pallerorönsyleinikki, ruotsiksi prinsens knappar.

Laitoin luonnonkasviblogiini kuvia erilaisista rönsyleinikeistä!

Oulun kukkivat hevoskastanjat

Oulun kuusiluotolaiset ovat laittaneet asukasyhdistyksensä sivuille tietoa omasta kukkivasta hevoskastanjastaan. Tiettävästi tämä on toinen vuosi, kun hevoskastanja kukkii Oulussa. Tänä vuonna kukkii lisäksi kaksi puuta, toinen Kuusiluodossa ja toinen Oulun kasvitieteellisessä puutarhassa. Lisäksi tiedossani on Hupisaarten hevoskastanja, joka tänä vuonna taas on saavuttanut parin metrin korkeuden, mutta ei ole kukkinut. Se on perinteisesti paleltunut talvisin. Kuusiluodon Merikadun puu on näistä Oulun hevoskastanjoista suurin.

Kasvitieteellisen puutarhan hevoskastanja on eri lajia kuin muut, se on hevoskastanjahybridi (Aesculus x hybrida), josta olen kuullut käytettävän nimeä appalakkienhevoskastanja (tietoa muutettu 28.6.). Sen kukka ei ole yhtä komean tuuhea kuin varsinaisen (balkanin)hevoskastanjan (Aesculus hippocastanum). Tätä jälkimmäistä lajia lienevät niin Kuusiluodon kuin Hupisaartenkin hevoskastanja.

Blogisisko Anna Amnell on laittanut vastikään blogiinsa kuvia kukkivista hevoskastanjoista. (Balkanin)hevoskastanja viihtyy hyvin eteläisimmässä Suomessa. Muiden viljely on paljon harvinaisempaa.

Kuvat: Ylhäällä kuva kasvitieteellisestä puutarhasta, alhaalla vasemmalla Hupisaarten puu ja oikealla aavistus Kuusiluodon puusta. Kuusiluodon puusta on siis lisää kuvia asukasyhdistyksen sivuilla.

Myllytullin ruusupuisto

Keskellä Myllytullin kaupunginosaa on ihastuttava pieni puisto, Ruusupuisto. Se on melko uusi puutarhamainen idyllipuisto. Se on rakennettu aivan rakennusten tuntumaan, miltei seiniin kiinni. Niinpä parvekkeella voi istuskella aivan kukkivien pihasyreenien latvuksissa.

Puiston puutarhamaisuutta lisää sen monilajisuus. Se näyttää enemmän viherpeukalon kuin puisto-osaston töiltä. Puistossa on monia erilaisia puita, pensaita ja perennoja. Käydessäni nyt ensi kertaa (19.6.) omenapuiden kukat olivat jo lakastuneet. Pensaista kukkivat lumipalloheisi (Viburnum opulus), hienot valkoiset ruusut (harisoninruusu?, Pimpinellifolia-ryhmää??) ja pihasyreenit (Syringa vulgaris). Varsinainen ruusuaika on vielä edessäpäin.

Isossa yläkuvassa on kukkiva lumipalloheisi taustanaan vanha kruununmakasiini.

Pikkukuvissa on saarnen varjoista kuvattu yleiskuva pikku puistoon ja kukkivat ruusu- ja syreenipensaat parvekkeen alla.

P.S. Ajo-ohje: helpointa on kävellä taidemuseon parkkipaikalta, energialaitoksen vierestä, sisälle Myllytulliin - leveä katu johtaa suoraan hiukan piilossa olevaan puistoon. Ajaminen sisälle Myllytullin labyrinttiin on oudolle tuskallista, sillä hyvin pian huomaa päätyneensä pyörätielle.

Rukajärven tikankontti puutarhassa

Tämä Kasvitieteellisen puutarhan upea tikankonttikasvusto on peräisin Kuusamon Rukajärveltä, josta sen toi puutarhalle Tauno Ulvinen kesällä 1986, 21 vuotta sitten. Ikää kasvilla on vielä paljon enemmän, sillä kukkimaankin se alkaa vasta reilusti yli kymmenvuotiaana. Ensimmäinen lehtikin kasvaa vasta nelivuotiseen taimeen! Kehitys on erittäin hidas, koska kasvi tarvitsee sienijuuren apua elääkseen. - Tikankontti on maassamme uhanalainen, kansainvälisessä luokituksessa arvo on VU, vaarantunut. Luonnossamme se on pääasiassa puolivarjoisten letto- ja lehtokorpien laji. Pohjoisessa se on etupäässä suokasvi, etelässä lehtometsien laji.

Tällä hetkellä kasvustossa on kukkivia versoja yli 60 kpl. Kasvi löytyy kotimaisten kasvien osastosta, pienestä koivikosta lammen vierestä.

Ruijanesikkoranta

Tässä Kasvitieteellisen puutarhan rakennettua rantaniittyä. Nyt pääosassa on ruijanesikko (Primula nutas ssp. finmarchica var. jokelae). Nämä taitavat olla tällä hetkellä Oulun ainoat ruijanesikot, sillä rannoilta se on hävinnyt. Sopivia matalakasvuisia rantaniittyjä ei Oulussa enää ole. Siihen voi olla useita toisiinsa kietoutuvia syitä laidunnuksen loppumisesta rehevöitymiseen ja järviruo'on yleistymiseen. - Vain puutarhassa voinee saada samaan kuvaan ruijanesikon ja osmankäämin. Osmankäämin tilalle sopisi paremmin juuri järviruoko eli ryti, ja muiksi seuralaisiksi matalat merenrannat sarat.

Naapurikuntien Oulunsalon, Hailuodon ja Haukiputaan rannoilta ruijanesikkoa vielä löytää, mutta ei se taida meren rannalla vielä kukkia! Nämä kuvat on otettu 8.6.2007.



--

Kurkistus lapinvuokon kukan alle...

...jossa piileskee pieni hentokorte (Equisetum scirpoides). Se on kortteistamme pienin ja huomaamattomin!

Yleisehkö hentokorte on vain pohjoisimmassa Suomessa ja Kuusamossa. Lapinvuokon tapaan se on kalkinsuosija, jota tapaa monenlaisilta paikoilta soitten reunamilta tunturikankaille ja kallioille. Oulun Pohjanmaalla sitä voi tavata lähinnä Kiimingin lettoalueelta ja muutamasta paikasta Pudasjärvellä.

Hentokortteen varsi on millin tai alle, se on mutkainen, haaraton ja matala. Sen mustahkoissa tupissa on hampaita 3-4, ja hampaat ovat pitkäkärkisiä, äimämäisiä. Tuppien tuntomerkit näkyvät kuvasta! Lähinnä hentokortteen voi sekoittaa hiukan suurempaan kirjokortteeseen (Equisetum variegatum) mutta laskemalla tupen hampaat asia selviää - kirjokortteella niitä on 6-8.

Ja kuva on siis jälleen Kasvitieteellisestä puutarhasta, Fennoskandinavian osaston itäpäästä, jossa sitä kasvaa usean neliön alalla muitten tunturikasvien lomassa. Kuva on otettu 5.6.2007 jolloin myös lapinvuokon kukinta alkaa olla komeimmillaan. Kun lapinvuokko loistaa maisemassa, hentokorte hukkuu muuhun kasvillisuuteen.

Prikipuisto

Prikipuisto on oululaisten valkovuokkolehto. Tällä nimellä se suunnitteluaikana tunnettiinkin. Toppilansaaren puisto on uusi, mutta paikalla on ollut vanha villiintynyt huvilapuutarha. Puiston oululaisittain hienoimmat kasvit ovat valkovuokot. Muita säilyneitä puutarhakasveja ovat puistolemmikit, varjoliljat ja tietysti vanhat lehtikuuset. Lehmuskin metsikössä kasvaa. Suuri siperianpihta kaatui muutosten seurauksena. Maan vaivaksi on muodostunut pihlaja-angervo.

Erikoista on että villiintyneen puutarhan tai eteläisen lehdon tunnelma haluttiin säilyttää. Kaatuneita puita ei viedä pois, metsikköä ei siistitä. Sitä katsellaan maan pinnan yläpuolelle rakennetulta teräsverkolta, polun päältä. Ympäristön kerrostalot ovat vain muutaman metrin päässä metsästä. Metsän tunnelmaa täällä on kuitenkin enemmän kuin puiston.

Teräskäytävä erottaa katsojan luonnosta. Se vieraannuttaa, olo on kuin galleriassa. - "Onko nuo lahopökkelöt aseteltu noin hienosti? kysyi joku aikanaan puiston avajaisissa. Luonto "asettelee", hienosti, kun pysähtyy katsomaan.

Valkovuokon kukinta puistossa on toukokuun lopussa parhaimmillaan. Paljon on myös ketunleipää, valkoisenaan sitäkin. Lemmikkien sinistä ei vielä näy. Kielo kukkii täällä harvoin.

Viime viikolla tuli hätääntyneitä puheluita: eikö valkovuokko enää kukikaan Prikipuistossa, vaivaako sitä joku? Piti siis eilen käydä katsomassa. Minusta kukinta on lähes ennallaan. Jotkut aiemminkin kuvaamani kasvustot kukkivat huonommin, mutta toisaalta jossain näyttäisi olevan enemmän. Puistoon on suunniteltu myös virallisempi seuranta, mutta sen vaiheista en tiedä. Kasvitieteellinen puutarha yritti myös kloonata Prikipuiston valkovuokkoa, mutta siinä ei onnistuttu.

Yläkuvan otin jo muutama vuosi sitten, alakuvat 31.5. 2007.