Hupisaarilla vieläkin kuvattavaa

Kuvassa on Kiikkusaaren rautatienomenapuu (Malus ´Hyvingiensis´). Tämä riippaoksainen koristepuulaji on koristanut aikanaan erityisesti asemia; niille sitä tuotettiin Valtionrautateiden keskuspuutarhasta Hyvinkäältä. Nykyäänkin se on Hyvinkään nimikkopuu. Riipaoksainen lajike syntyy varttamalla.

Kuva on jälleen HDR-kuvan tyyppinen. Tällä kertaa se on tehty Photomatix 3.1 -ohjelman avulla. Sävysäädöistä on kuitenkin vastuussa tekijä... Tämä kuva on kuitenkin tehty eri valoituksia sekoittamalla (blending), ei varsinaisilla HDR-säädöillä. Nämä kuvat olisivat paremmin edukseen suurikokoisina koska yksityiskohtia on niissä runsaasti.

Kiikkusaaren balkaninhevoskastanja (Aesculus hippocastanum) on lokakuussa melkeinpä "liekeissä". Vai lieneekö liekkejä liikaa??




Alla kolmas kuva, Paratiisisaaren muurilta, jolta löytyy monia erikoisia köynnöksiä. Nämä penkit ovat muuten Hupisaarten lämpimimpiä, ainakin keväällä. Tämä kuva on otettu eilen auringonlaskun aikaan. - Kuva on yhdistetty 5 valotuksesta HDR-kuvaksi Photomatixilla.

Kävelyllä Hupisaarilla - HDR

Lokakuun lomalainen ehtii postitella... tein uuden kuvan eilisistä. Tästä tulikin aika hauska esimerkki HDR-kuvan tekniikasta - kävelijä sen tekee. Tässä on siis yhdistetty viisi perättäistä kuvaa (aukko F13, kuvien valotusaika vaihteli välillä 1/125 - 1/15 sek). Kamera oli tietysti jalustalla, rungon kuvanvakain poissa päältä. Puut ja kasvit ovat nyt pysyneet paikoillaan.

kun puistoblogissa ollaan - etualan kaatuneet kasvit ovat ruttojuurta (Petasites), ja viimeisiä keltaisia lehtiään pitelee vuorijalava (Ulmus glabra). Jalavien vasemmalta puolelta huomasin vasta tänä syksynä punakoivun, mutta se on jo riisiutunut talvea varten.

Syyskuva HDR-väreissä

Kuva on Hupisaarilta, tältä aamulta. Kuvan puut ovat edessä, kun tulee taidemuseon kohdalta puistoon. Vasemmalla on lehtikuusia (tarkemmin en nykyään halua arvailla! olkoot Larix hybrids), oikealla ryhmä siperiansembroja (Pinus cembra ssp. sibirica - tosin en tiedä onko Oulusta kukaan yrittänyt etsiä alppisembroja, ssp. cembra).

Näin kaunista ei aamulla Hupisaarilla ollut, vaikka pilviverho hetkeksi harsuuntuikin! Kuva on HDR-kuva, tällä kertaa se on yhdistetty viidestä raw-kuvasta (5 x 0,7EV -vaihteluvälinä). Yritin korjailla virheitä, joita edelliskerralla tein...
Ehkä myös kuvan säätö on tullut jo tutummaksi. Periaatteena on kuitenkin, että ruoho, taivas, puut ovat kaikki oikein valotettuja, eikä minnekään jää hyvin tummia varjoalueita. Värit ovat siis olemassa mutta eri kuvissa, ja lopullisessa kylläisinä!

Kuvan osa-alat ovat myös eri tavoin tarkkoja. Tämä johtuu hienoisesta tuulen aiheuttamasta liikkeestä; oksat ovat liikahtaneet valotusten välissä. Mutta tuuli on sattunut vain osaan oksista - aamulla paikalla ei huomannut mitään!

Terveysaseman takana...

on tietääkseni kaupungin suurin ja komein ryhmä mustamarjaorapihlajia (Crataegus douglasii). Paikka on siis keskustan terveysaseman takapuoli eli Lyötynpuiston puoleinen puoli. Lähellä on myös suuria vanhoja ja usein upeasti kukkivia omenapuita, jotka moni varmaan on huomannut. Poikkesin tänne samalla magneettireissulla, valo oli melkein mahdottoman epäsopiva, puu varjossa ja terveysasema aamuauringossa kylpevä.

Löytyihähn se sieltä varjosta - pikseleistä kaivamalla - melkein punainenkin puu.



Koska minua jatkuvasti kiehtoo kameran samasta paikasta eri aikoina taltioima erilainen totuus, haluan panna viereen kuvan samasta puusta heinäkuulta. Yläkuva on otettu laajakulmalla ja läheltä, alempi pikkutelellä ja kauempaa. Yhtä kaikki, totta kumpikin.



Kyseessä on siis ainakin keskustan suurin mustamarjaorapihlaja. Ne ovat puistoissa melko harvinaisia, yksittäisiä. Hupisaarilla on Ainolassa vanha puu (1930-luvulta?) puiston poikki menevän pyörätien varressa. Sen runkoa on paikattu sementillä - siitä sen ainakin tuntee! Yhden muistan Myllytullin Ruusupuistosta - muta siinä minun tietämäni jo ovatkin. Muita mustamarjaisia on sitten oikeastaan vain Plaatansaaren nukkaorapihlaja (Crataegus nigra). Kasvitieteellisen puutarhan puut ovat sitten erikseen...

Kesällä kuvasin myös murtamarjaorapihlajan lyhyen oran:

Mannerheiminpuiston mustamarjaorapihlajat

Sairaskertomus jatkuu - kävin magneettikuvauksissa ja perillä poikkesin viereiseen puistoon. Puistosta löytyi kuva nuorista mustamarjaorapihlajista (Crataegus douglasii). Puisto on Mannerheiminpuisto - puiden taustalla monen tuntema KELA. Pienten puiden vieressä (ei kuvassa) on kookkaampi pilvikirsikka, jonka syysvärit olivat nyt vaatimattoman tukkoisia. Mustamarjaorapihlajia on puistossa kahdessa ryhmässä, toiset ovat leikkikentän idänpuoleisessa nurkassa.

Mustamarjaorapihlajan lehti on hampainen, mutta ei halkoinen eikä jakoinen. Marjat ovat mustat, ja orapihlajille kuuluvat orat vain reilun sentin. Tätäkin puistoa ympäröivän yleisen aitaorapihlajan lehdet ovat suurihampaisemmat ja halkoiset, marja punainen ja orat viisisenttiset.

Tänä syksynä monen puun lehdistä puuttuu punaista, mutta mustamarjaorapihalajt hehkuvat voimakkaan verenpunaisina ja oransseina.

Kaupungin kai suurin mustamarjaorapihlaja on puiston lähistöllä - laitan sen seuraavaan postiin.

Plaatansaaren riippapoppelit, taas kerran

Riippapoppeleistahan on jo pari aikaisempaa postia. Toisessa on riippapoppeleitten paikka kartalla. On myös silmuja, talvisia oksia, ja kesälehtiä. Syyslehdet puuttuivat - tässä on!

Tutustuin huhtikuussa esi kertaa tarkemmin Oulun poppeleihin. Lehdettömistä puista oli vaikeaa erottaa toisistaan riippa- ja ruhtinaanpoppeleita. Puoli vuotta myöhemmin: ne on muulloin kuin talvella suorastaan helppo erottaa toisistaan. Lehtimuodoltaan, sukupuoleltaan, syysasultaan. Kun riippapoppelit ovat nyt keltaisia, ruhtinaanpoppelit ovat jo aikaa sitten pudotttaneet ruskettuneet lehtensä.

Keltainen keltakoivu

Photoshopin HDR-kokeilut jatkuivat. Kävimme Leenan kanssa tänä aamuna Hupisaarilla kun oli hieno ilma. Mukana oli jalustakin, ja ehkä kolmannella yrittämällä saimme kolme liikahtamatonta kuvaa tästä keltakoivusta (Betula alleghaniensis). Kotona harjoittelimme sitten HDR-kuvan kokoamista Katrin Eismanin kirjasta. Aika laillahan siinä jää säädettäväksi, moneeen kertaan - ei se automaattista ole. Periaatteena on kolmen eri tavoin valotetun RAW-kuvan yhdistäminen 16-bittiseksi tiedostoksi. Teimme kaksi kuvaa, toisen laakeripoppelista. HDR-kuvissa pyritään laajaan syväterävyteen ja sävyalueeseen. Monesti väreillä liioitellaan, mutta tässä pyrimme aika lailla luonnonmukaiseen kuvaan. Nettiä varten tällainen vaivannäkö tuskin olisi tarpeen...

Kuvan keltakoivu on tietääkseni Oulun puistojen ainoa. Se kasvaa Kiikkusaaren kahvilaa vastapäätä, vuorijalavan vieressä. Se muuten tuoksuu erikoiselle, kun lehtiä tai silmuja murskaa. Minulle se tuo mieleen jonkun lamppukaasun...

Edellisen postin jalavakuvan olin tehnyt tekemällä yhdestä RAW-tiedostosta kaksi erilaista valotusta, jotka Photoshopissa sitten yhdistelin tasoilta maskaamalla. Periaatteessa se on samantapaista valotuksen korjailua.

Kasarmintien vuorijalavat

Kuva on 10.10.2008 Kasarmintieltä. Katua reunustavat vuorijalavat ovat Hupisaarten pyörätien ja Lasaretin sillan välillä. Hupisaarten polkupyörätien ristissä on komeita vaahteroita (kuvaajan selän takana), ja Lasaretista Värttöön päin tietä reunustaa tasainen lehmusrivistö.

Nämä jalavat ovat Oulun komeimpia, vastaava rivistö on vain Mannerheiminpuistossa. Lasaretinkanavan törmässä on muutamia nuoria vuorijalavia ainakin bussipysäkin kohdalla. Vuorijalava ei kasvata juurivesoja ja siksipä ne ovat siementaimia, ja varmaan Oulun ensimmäisiä "vapaasti syntyneitä" vuorijalavia.

Rehevässä kanavatörmässä on runsaasti myös vaahteran siementaimia. Olen nähnyt siinä myös jonkin rusokuusamaryhmään (Lonicera tatarica -risteymäryhmä) kuuluvan pensaan, mutta nyt en sitä huomannut. Kuusamaristeymien ei kai sinänsä pitäisi levitä luontoon marjoista...

Jumprun sembra on peuke

Kalevassa oli tänään juttua, että ravintola Jumprun pation sembramänty kastetaan. Kyseessä ei ole kuitenkaan sembra vaan peuke eli makedonianmänty (Pinus peuce). Blogissa on kuvia kävyistä viime tammikuulta. Peuken kävyt ovat pitkiä ja kapeita kuten kuvasta näkyy. Peuken vuosiverso on vihreä ja kalju, sembran ruskeakarvainen. Muuten puut ovat aika samanlaisia. Siperiansembra on yleisimmin istutettu ulkomaalainen havupuu, makedonianmänty taitaa tulla kakkosena.

Kalevan juttu

Aikaisempi blogikirjoitus: Peuke viihtyy patiolla

Lokakuuun ruusut

Hupisaarten ruusutarha on yhä täydessä kukassa! Ja muuten kahvilakin auki kuun alkupuolen.Syksy on Hupisaarilla miltei komeimmillaan, vaikka lehtikuuset eivät ihan vielä täydessä "kukassa" eivät vielä olekaan. Yläkuvan keltaiset ovat vaahteroita, sateenvarjon mallinen on rautatieomenapuu - vihreä siis vielä kun moni muu omenapuu jo kellastuu.

Vaahteran lehdet ovat tänä syksynä vähän kalpeita? Ainakin kun vertaa keltaruusuun - vai mitä?