Puiden poistoja Ainolassa...

Oulun kaupunki on kaatanut puistoistaan vanhoja puita. Asiasta tiedotettiin etukäteen - tiedotteen voi lukea netistä. Kaato koski sen mukaan lähinnä vanhoja koivuja ja muita lehtipuita, joita poistetaan "vaarallisina", "elinkaarensa päässä". Tiedotteen mukaan Hupisaarilta ja Linnansaaresta poistetaan yhteensä 72 puuta. Lisäksi Koskelanpuistosta kaadetaan ruhtinaanpoppelit, "huonokuntoisia kuusia" ja "lahovikaisia kovuja", yhteensä 83 kappaletta.



Yllä on dramaattinen kuva Hupisaarten hakkuulta. Maassa on Ainolasta museon edustalta poistettuja lehmuksia, koivuja ja nuoria hopeakuusia (okakuusia, Picea pungens 'Hoopsii'?). Useimpien puistoista kaadettujen puiden kannot on jyrsitty saman tien, mutta tähän ne jäivät toistaiseksi paikoilleen. Vanhan kuhmurarunkoisen puistolehmuksen kannossa näkyi hiukan pehmeää keskustaa; metsälehmuksen kanto taas vaikutti terveeltä. Näitä puita tuskin kaadettiin "vaarallisuuden" takia? Elinkaarensa päässä??



Yllä oleva kuva museon edustalta on tältä talvelta. Siinä näkyvät poistetut nuoret hopeakuuset. Ne olivat aika huonokasvuisia, mutta minun silmäni jo tottui niihin. Niiden takana on poistettu puistolehmus, kaksihaarainen, ryhmän korkein puu. Jäljelle jää nyt kuvan puista yksi lehmus, kolmirunkoinen tuomi ja niiden takana monirunkoinen saarnivaahtera.




Poistetusta vanhasta puistolehmuksesta on arkistostani (muisto)kuvia kaksin kappalein. Kuvat ovat samasta puusta vastakkaisiin suuntiin. Myös alakuvan koivu on kaadettu.

Yksittäisten puiden kunnosta, elinpäivistä ja vaarallisuudesta on hankalaa sanoa mitään, varsinkin kun en ole puutarhuri. Puita en ole kuitenkaan koskaan kokenut vaarallisina; puistoissa on paljon muuta peljättävää.


--

Mikä on puun (puistopuun?) elinkaari? Puu kuolee hyvin hitaasti, monen vaiheen kautta. Se on jo ennen kuolemaansa erilaisten eläinten ja eliöiden elinpaikka ja kasvualusta. Tässä on varmaan jatkuva kipupiste puiston- ja luonnonhoidon välillä. Kaupunkiluonnon monipuolisuuden kannalta myös puolilahot isot puut olisivat arvokkaita. Niitä tarvitsevat linnut, hyönteiset, sienet ja monet muut.

Toivotaan, että vaarallisten puiden poisto ei saa järjettömiä mittoja. Muuten meillä on puistoissa vain täysin terveitä puita eikä lainkaan puuvanhuksia. Suuria, vanhoja puita on muutenkin Oulussa liian vähän. Niitä kannattaisi vaalia ja hoitaa. Vanhat puut luovat muutenkin nopeasti muuttuvaan ympäristöön pysyvyyttä, historian tuntua, muistumia nuoruudesta.

Toivottavasti sellainen ajattelu ei myöskään yleisty, että puisto on nopeasti rakennettava, uusittava ja korvattava viherympäristö. Että nurmikko on rullattava, puut aina nuoria, vaihdettavia, tuskin taimia kummempia?? Avoin, harva ja nuori. Sellaisia tendenssejä on.