Tulppaanikuvausta...impressionismia

Oli loma ja hankin netistä, Amazonista, pari kirjaa kukkien kuvaamisesta. Sekä Sue Bishopin Photographing Flowers että Tony Sweetin Fine Art Flower Photography edustavat taidetta lähentelevää, esteettisyyttä korostavaa, impressionistista kuvaustyyliä. Täytyy sanoa että olen saanut kirjoista paljon ajateltavaa, harjoiteltavaa ja uusia ideoita. Erityisen hauskaa on ollut pysähtyä pohtimaan himmennetyn taustan merkitystä - kulloinkin tavoiteltavia värejä, tasaisuutta, suhdetta pääaiheeseen, kontrasteja, tunnelmia jne. Sillä tasaiseksikin himmennetty tausta on vain näennäisesti tyhjä. Välillä näiden kirjojen tekijöiden kuvausaiheeksi jää pelkkä väri, ilman kukaksi tunnistettavaa muotoa.

- Minä tietysti innostuin kokeilemaan... Muutamia harjoituksia siis tekstin lomaan, taustaväreistä ja tasaisuudesta... Ensiksi tulppaaneja punertavalla, melko yhtenäisellä taustalla. Tällainen tausta lienee harmonisoiva. Punainen ei ole kummankaan tulppaanin vastaväri; lehdet sen sijaan nousevat esiin. Ehkä näistä kuvista silmälle miellyttävin, rauhoittava.




Kumpikin em. kirja on yhä filmiajalla. Silti kaikki värejä, kompositiota ja himmentämistä koskeva on ennallaan digiajalla. Tosin kaikki tekniset arvot eivät toistu yksi yhteen nykyisten kroppikennoisten kanssa. Niinpä kun tein tulppaaneille erivärisiä taustoja; himmentämiseen tarvitsin 300 mm telen. Kohteen ja taustan etäisyys oli noin 1,5 metriä. Seuraavassa kuvassa on sinivoittoinen tausta. Sininen on keltaisen vastaväri; keltainen nousee yläkuvaan verrattuna esiin, muuttuuko jopa agressiiviseksi? Tätä keltaista rouvaa varoisin?



Kolmanneksi olisin halunnut vihreän taustan; tulokseksi jäi tällainen sinivihreä. Se on läikikkyydessään hiukan levottomampi kuin edelliset, johtunee väreistä, sinisestä ja vihreästä. Taustassa sinisen ja vihreän välillä ei pitäisi olla varsinaista kontrastia (väriympyrän vierekkäiset värit), mutta taustassa on sekä keltaisen että punaisen vastavärit, läikikkäästi. Siitäkö johtuneen kuvan jonkinlainen hermostuneisuus, levottomuus?




Kumpikin em. kirjoista korostaa "luovuutta", ei botanistista realismia. Tony Sweetin kirjassa on lukuisia kaksois- ja monivaloituksia, kameran liikutuksia ja zoomaamista otosten välillä. Tämä on hauskaa luettavaa, minä kun olen koko talven tehnyt digitaalisia "multishot"-kuvia. Jo diamiehet tekivät näitä! Ja - niinhän nämä tulppaanitkin ovat, HDR-tekniikkaa kaikki!

- Väitettä että yllä hermostuneisuutta ei aiheuta läikikkyys vaan värit, tukenee tämä alla oleva kuva, jossa sävyt ovat noita etualan tulppaanien myötä-, ei vastavärejä. Tosin läikikkyys on erilaista ja eri asemassa. (Se syntyi kelmuista jonka rypyissä oli kiiltoja...)



Odotan jo kesää ja ketokasveja! Että pääsisin himmentämään luonnossa...

--

PS Kirjaston näyttely on saati Leenan kanssa liki valmiiksi. olemme tyytyväisiä ja aika ihmetyksessä - kummallisen näyttelyn kokosimme! Se avataan kirjastossa 16.4.

--