Kävin viikonloppuna kuvailemassa Tuirassa. Ensin pari kuvaa Merikosken kanavan varrelta. Voimalaitosta vasten kuvattu puu on talvinen komealehmus (Tilia x flaccida). Siitä on kuvia blogissa viime kesältäkin. Kyseessä on puuharvinaisuus, Oulussa on kaiketi vain yksi. Puu on malliltaan pitkänomainen soikio; alas taipuvat alaoksat yhdistävät sen ainakin minun mielessäni muihinkin kaupungin lehmuksiin. (Komealehmus on risteymälehmus; vanhemmista vain isolehtilehmusta on Oulussa. Amerikanlehmus on se toinen.)- Voimakkaaseen vastavaloon kuvattu kuva jäi mukavalla tavalla vähäväriseksi (HDR!).
Komealehtilehmuksen kotipaikka, suurten kerrostalojen piha kanavan varrelta on aika jännä paikka. Piha on yhtä aikaa suojaisa ja lämmin sekä keskellä suuria elementtejä (sillat, tornitalot, kanava). Pihalla on kuitenkin kummallisesti rauhaisa ja syrjäinen tunnelma, jota korostavat puukeinu, tiilistä kyhätty grilli.
Merikosken voimalaitos on ollut aimminkin blogin taustakuvana, härmäpaju-jutussa. Se kasvaa kanavan toisella puolen.
Siellä on myös komea laakeripoppeli (Populus laurifolia). Se herättää taas tunteen, että puu ON arkkitehtuuria. Laakerinpoppelin koko, sen harmaa ja ympäristöä heijasteleva pinta, latvuksen monisuuntainen kruunu - ne sopivat suoraviivaisen kerrostalon kontrastiksi. Se kohoaa talvella melkein mustien puistolehmusten yläpuolelle.
Kävin kuvailemassa myös Tuiran uimarannan tuntumassa, Lehtorannassa, Alalaanilantien viereisessä pienessä puistossa. Puistossa on kookkaita puita, lehtikuusia, laakeripoppeleita ja alakuvan komea vuorijalava (Ulmus glabra). Jalavaahan olen tänä talvena kuvannut; tämä voi olla Oulun suurin. Samat jyrkät oksakulmat ja hennot oksat kuin muissakin tämän talven kuvissa. Kesällä se tuntui paljon suuremmalta!
No comments:
Post a Comment