Suurista puista ja puistoblogista

Unelma suuresta puusta


Kalevassa oli tänään juttu Oulun keskustan suurista puista. Puistoblogikin mainittiin siinä yhteydessä. Juttu oli päällisin puolin kai ok, mutta jotkut yksinkertaistukset kiusasivat. "Jyrähti Kalleinen" kirjoitti toimittaja... Minut tuntevat kai tietävät etten juuri jyrähtele; pikemminkin olen keskustelun kannalla.

Suurten puitten poistamisesta uusien suunnitelmien ja uusien puitten tieltä voi olla monta mieltä. Suunnitelmien lähtökohtana voisivat olla vanhat puut. Sellaisen suunnitelman tieltä niitä ei tarvitsisi kaataa. Ja annetaan suurille puille tilaa, kun sitä pusikoitumistakin toisaalta paheksutaan. Suuri puu pitää siis ympäristönsä aukeana. Se käy lehtijutustakin ilmi.

Oulun keskustasta on viime vuosina hävitetty kaikki ruhtinaanpoppelit. Niitä on ollut esimerkiksi Snellmanin puistossa ja Karhin puistossa. Tämä poisto on tehty puun levittämien siemenkarvojen takia. Kahden viikon "epäsiisteys" ja loppukesän lehvästön huono kunto ovat olleet liikaa. Toisaalta koivupuistoihin ei kovin helposti synny yksittäisiä tosi suuria puita.

Vanhojen puiden kunnon tutkiminen on hankalaa. Takavuosien onnettomuuden takia puita lienee kaadettu varmuuden vuoksi. Puiden kunnon ymmärtäminen on haastava tehtävä; asiasta valmistui äskettäin väitöskin.

Männyt kärsivät varmaan 1900-luvun lopulla ilmansaasteista. Keskustaa lähimpiä männiköitä on Nuottasaaressa, Välkkylän ympärillä, Toppilassa, mutta ei ihan keskustassa. Vanhoja omenapuita on, samoin vanhoja pajuja, mutta ne eivät ole järin suuria. Suuri ja vanha puu olisi ymmärrettävä erottaa toisistaan.

Suurten puitten puuttumiselle keskustasta on siis monia erilaisia syitä. Ruhtinaanpoppeleiden poisto suurin ja ilmeisin.

Muistathan tutustua uuten PhotoCombiBlogiin - uudenlaisia luontokuvia! Oulun puistopuut -näyttelyymmekin siellä on edelleen linkki!