Äskettäin on ilmestynyt kirja nimeltä "Puiden jäljillä. 400 vuotta dendrologian historiaa". Toimittajakunnassa ensimmäisenä on Henry Väre; Henry on kirjoittanut kirjaan myös luvun Oulun puistojen ja puuvartisten historiasta. Henryn artikkeli on kyllä miltei sama kuin 1996 Puisto-oppaassa ilmestynyt teksti. Tässä välissä eiOulun puistoista ole paljon uutta tietoa ilmaantunut.
Yhtäkaikki, sain tästä artikkelista kimmokkeen julkaista nämä kuvat. Henry nimittäin kertoo artikkelissaan Oulun härmäpajujen tarinaa. Niiden historia Oulussa tunnetaan melko hyvin. Olhavan edustalle haaksirikkoutui 1700-luvun lopulla saksalainen Brauer. Hän suomalaistui, muutti nimensä Lahdenperäksi ja perusti Oulun ensimmäisen kauppapuutarhan. Se sijaitsi nykyisen Lyötynpuiston paikkeilla, minne hän toi 1824 Tukholmasta härmäpajuja (Salix daphnoides subsp. daphnoides).
Yllä on kuva härmäpajun pajunkissoista ja sille tyypillisistä keltaisista versoista. Härmä-nimi selittyy sillä, että sen hiukan vanhemmissa oksissa on kuivana sinipunaista vahamaista "härmää".
Yllä ja alla olevat kuvat ovat samasta pensaasta. Kuvat on otettu hiukan Lyötyn pohjoispuolelta, Karjasillanpuistosta, Oulu-opistoa vastapäätä, lentoon lähtevien joutsenten luota. Siinä kasvaa nelirunkoinen vanha härmäpajupensas. (Härmäpajua on kasvanut myös Nokelantien itäpuolella, kaupunginojan varrella Kajaanintien tuntumassa. Kävin paikalla tänä keväänä, turhaan.)
Houkutus olisi ajatella, että nämä olisivat Löytynpuiston kantaa, mutta nämä ovat kotoisin Hupisaarilta. Hupisaarilta on kasvimuseossa useita näytteitä aikaväliltä 1944-1982. Tätä Hupisaarten kantaa siirrettiin aikanaan kaupungin taimistoon Limingantulliin. Ja täältä taimistosta sitä siirrettiin Kaupunginojan varteen Karjasillalle. Mutta Limingantullissa se kasvaa edelleen, vanhoina suurina pensaina. Kuva näistä pensaista taas on alapuolella. Se on otettu rautatiesillalta. Kuva on tältä keväältä. Paikalla kasvaa yhä myös komeita vannepajuja (Salix dasyclados).
Myös Merikosken voimalaitoksen luona Toivoniemessä kasvaa suuri härmäpajupensas. Senkin kävin tänä keväänä kuvaamassa. Henry Väreen tietojen mukaan (Sorbifolia 2/1992) se taas olisi siirretty paikalle suoraan Ainolasta.
Neljäskin paikka Oulussa on. Heinäpään härmäpaju kasvaa Niilontiellä, entisen kaupparakennuksen päädyssä, puiston puolella. Lähellä on vanhoja hopeasalavia. Mutta kuva on nyt jossain tietokoneen uumenissa, sillä työni keskeytti KAATUMINEN. Koneen.
Jos joku tietää lisää härmäpajuja Oulusta - kiva olisi kuulla! Ja lieköhän Pateniemen Sahantien huurrepaju elossa? En ole nähnyt... Ja Laanilan virkatalon vannepajut? Niistä on muutama vuosi...
2 comments:
No niin, taas hyvä esimerkki vaikkapa opetusharjoittelijalle! Jos joku heistä löytäisi tämän postin oikealla hetkellä, niin olisi varmaan
ylitsevuotavan kiitollinen :)
Mukava yrittää palauttaa mieleen mainitsemiasi paikkoja ja kuljeskella mukana.
Odessaan asti en ole vieläkään blogissani päässyt, mutta tulossa on.
Kävitkö Jaltalla samalla reissulla ?
Hei, kiitti, huh... nyt tulee hankalat ajat kun kone hajosi. Onkohan mulla missään blogistanin salasanoja ynnä muuta ynnä muuta. Ainakin tämä harrastus pitää pään virkeänä, muistettavaa ja hallittavaa on yllin kyllin.
Minäkin ryhdyin bloginpitoon kun kerran nuoremmatkin. Vaikka yksi minua nuorempi professori juuri sanoi että facebookit ja blogit kuuluu eri sukupolvelle. Eikä kuulu! Hauskaa kun muutkin pitävät hauskaa, ainakin minä teen tätä pelkästään tekemisen ilosta.
Tämä blogi ei ole ollut mikään keskustelupaikka, ja olenkin huono smalltalkissa. Mutta Google Analytics seuraa tilastoja, ja tällä hetkellä käyntejä on 1500 paikkeilla kuukaudessa. Se on ihan hyvä määrä verrattuna kirjojen painoksiin. Tällainen "asialinja" ei voikaan olla kaikkein suosituinta.
Ai niin, Odessa. Siitä on hirveästi aikaa, olin virallisella vierailulla, emme käyneet muualla.
Post a Comment