Käpypalmu ja rahapuu - helmikuu!

Laitan pitkästä aikaa muutaman kuvan Kasvitieteellisen puutarhan kasvihuoneista. Yläkuvassa "kukkii" japaninkäpypalmu (Cycas revoluta). "Kukkiminen" on lainausmerkeissä, sillä niin erikoinen tämä female-kukka on. Nimestään huolimatta se ei ole oikea palmu; "käpy" viittaa sukulaisuuteen havupuiden kanssa. Urospuolinen kukka onkin kuin suuri käpy. Kyseessä on muinaiskasvi, vieressä kasvavaan neidonhiuspuuhun verrattava. Molemmat ovat paljassiemenisä, niin kuin havupuut. Wikipediasta löydät nopeasti paljassiemenisten alakaaret ja kuvan urospuolisesta käpypalmun kukinnosta.

Japaninkäpypalmu on hidaskasvuinen; tämänkin ikä on jo kymmeniä vuosia, eli se on ollut Hupisaarillakin. kooltaan se on sisäkasviksi jo huomattavan suuri, miehenkorkuinen. Se kukkii nykyään noin joka toinen vuosi.




Huonekasvina tuttu ja kestävä rahapuukin (Crassula ovata) kukkii keskellä talvea - jos kukkii ja kenellä kukkii. Se vaatii kukkiakseen paitsi ikää myös viileää ja kuivaa "talvea". Kotioloissa tätä on usein vaikea järjestää.



Kaakaopuun (Theobroma cacao) hedelmät ovat varmaan lapsiperheiden kestosuosikki kasvihuoneissa.

--

Kuvaustekniikkaa - Kaikki nämä kuvat ovat jälleen HDR-kuvia. Eniten hyötyä tekniikasta oli makrokuvassa eli rahapuun kukissa; tällä tavalla voi esimerkiksi estää terälehtien liiallisen kiiltelyn eli puhkipalamisen.

Mitähän keksisin seuraavaksi - eilen tipahti Amazonista postilaatikkoon upouusi kirja Photographic Multishot Technigues, joka näytti sisältävän HDR:n lisäksi asiaa esimerkiksi superresoluutiosta... Digikuvaus on tiensä alussa käymässä yhä mielenkiintoisemmaksi...

Huurteisia profiileja vastavalossa

Muutama kirkas päivä ja kuinka monta profiilia ehdinkään kuvata kun asian kiireelliseksi päätin! Ei näitä kelejä ole kuin hetkeksi, eikä aina kadulle pääse kun haluaisi. Valosta se on aina kiinni, eikä se koskaan ole riittävän hyvä... tai ajoitus oikea.

Yllä on Plaatansaaren suurin riippapoppeli (Populus x woobstii), kaiketi juuri se muiden nuorempien kantaäiti. Oulun kirkon muuten pystyy kuvaamaan hämmästyttävän monen puulajin seuraan. Tätä kuvaa olen yrittänyt monesti, ja tulen yrittämään, sillä haluan näkymän vielä iltapimeällä ja silloinkin niin että kellosta näkee ajan.




Yllä ovat Kasarmintien vuorijalavat (Ulmus glabra) Hupisaarten tuntumasta. Näistä oli syksyllä blogissa keltainen kuva. Olen kuvannut nyt useiden oululaisten vuorijalavien profiilit, ja alan vähitellen oppia sen. Tyypillistä on tuo erittäin kapea oksakulma ja pitkät hennot haarat. Sellaiset löytää ainakin Oulun puilta.





Kuvan isolehtilehmus on kuvattu Hupisaarilta, Lasaretinsaarelta, ns. rantareitin varresta. Puu on hiukan huomaamaton. Lähellä on myös puistolehmus. Puistolehmuksen tuntee profiilista helposti; sen runko on muhkurainen. Metsälehmus on suorarunkoinen eivätkä sen oksat kai roiku niin kuin tässä isolehtilehmuksella. Oulun isolehtilehmuksia on niin vähän, ettei sitä näillä puilla opikaan. Vihjeitä kaivataan - miten erottaisi metsälehmuksesta? Niiden hyviä profiileja on esimerkiksi Pokkisenpuistossa, mistä niitä voi katsella aina silloilla jaessa.

Rauhala ja lehmus - 8-, 16- ja 32-bittisenä...

Tässä jatkuvat HDR-kokeilut. Yläkuvassa on Rauhala ja puistolehmus toissa sunnuntaina keskipäivän aikaan, kamerasta tulleena tulkintana. Siinä ei ole mitään omia säätöjä, vain insinöörien suunnittelemat säädöt, gammat sun muut. Kuva oli kyllä ns. RAW-kuva, josta jpg on tuotettu Lightroomin oletusasetuksilla.

Alakuva on tehty kolmesta eri valotuksesta, joista ns. 0-valotus on siis yllä. Tämän lisäksi kuva yli- ja alivalotettiin (+2 EV, -2EV). Niistä tehtiin ns. 32 bittinen hdr tiedosto (open exr -tiedostomuoto) ja siitä tehtiin apuohjelmalla (Photomatix Pro)16-bittinen tif. Tämä on jo voimakkaasti tulkintaa - lopputulos rippuu siitä, mitä haluaa. Halusin nyt melko yläsäväyisen, kirkkaan kuvan, jossa on elävä taivas ja lehmuksenkin tumma runko yksityiskohtineen näkyvissä. HDR-kuvan voima (High Dynamic Range) näkyy tummien ja vaaleiden alueiden sävykkyytenä. Pyrin kuitenkin realistisuuteen, en näkyvään hdr-tyyliin tai dramatiikkaan. - Ohjelmasta kuva tallennettiin ensin 16-bittisenä tiffinä, sitten muunnettiin 8 bittiseksi jpg:ksi. Ero ensimmäiseen ei tällaisessa kuvassa ole kovin suuri.



Alin kuva on näihin verrattuna itselleni uusi kokeilu. Se on tehty Photoshopissa ja muokattu suoraan HDR-muodossa eli 32-bittisenä. Tavoitteena oli tehdä päiväkuvasta yökuva! HDR kun sisältää kaikki sävyt... Kuva tehtiin nopeasti neljällä tasolla: päällimmäisenä on tummansininen väritaso (solid color) multiply-sekoituksena, alla värin kylläisyystaso (saturation) ja valotustaso (exposure). Alimmaisena (background) itse kuva 32-bittisenä. Kuva synnytettiin vain valotusta ja värikylläisyyttä säätämällä! Apuna käytettiin myös maskeja. - Tästä ensin tallennetulle 32-bittiselle psd-kuvalle tuli muuten kokoa 130 megaa. Siitä tehtiin suoraan muunnokset 16 ja 8 bitin syvyyteen.

Muokkausohjeet eli malli on suoraan oppikirjasta, Christian Blochin mainiosta The HDRI Handbook -teoksesta (s. 212-218). Teos ilmestyi viime vuonna.



Ehkä tästä saa jotain esimakua siitä, mihin nykyaikainen digipimiö pystyy!

Linnanmaan pihtakuja

Linnanmaalla Oulun yliopiston ns. uuden puolen pääovelle vie pihtakuja. Säännölliset, kauniin malliset puut ovat siperianpihtoja (Abies sibirica). Vanhoja siperianpihtoja on Oulussa harvakseltaan, mm. hautausmaalla ja Hupisaarilla, nuoria käsittääkseni aika vähän. Puu on silmiinpistävän sileä- ja harmaakaarnainen, havut käteen pehmeät, latvus kapea.

Kujan päässä on kuvan graniittipallo, veistos. Veistoksen on tehnyt Matti Peltokangas, ja sen nimi on Yhtyvät säteet. Se on vuodelta 1992. Veistos on punaista graniittia - siitä heijastuksena lumenkin punertava väri. Painoa on kuulemma 70 tonnia.

Kuvat on jälleen tehty yhdistämällä kolme valotusta Photomatix Pro -ohjelmalla.

Pari kuvaa keltaisesta yöstä

Kuvaaja oppii tietämään pimeän värit. Olen odotellut kuulakkaan värikkäitä pakkasiltoja, saanut neljättä päivää jatkuvan lumisateen värisen kaupungin. Mikäs väri se on? Kun kuvaa pimeällä pilvisessä kaupungissa, saa palkakseen likaisen keltaisen sävyn joka kattaa koko kuva-alan. Ja joka vahvistuu hdr-käsittelyssä. Se on kotoisin pilvistä heijastuvasta kaupungin valosta (saasteesta?).Siksipä kalasääski-kuvasta oli tehtävä harmaasävykuva; eikä ratkaisu tainnut huono ollakaan. Lumisadekin on muuntautunut muutamaksi viiruksi...

Yläkuvassa siis Pokkisen puistosta Oskari Jauhiaisen patsas Kalasääski ja lohi, vuodelta 1960. - Sääksi on muuten nyky-Oulussa hyvin harvinainen läpimuuttaja, ja melkein samoin voi sanoa kai lohestakin, joka nähdään helpoimmin kalatiellä.

Alakuvassa on viereisen Madetojan puiston kyynelkoivu (Betula pendula f. tristis, lajikenimi voisi olla 'Youngii'), toinen niistä vanhemmista. Taiminakin niitä taitaa nyt puistossa olla. - Alakuvassa kaupungin kellertävä valo näkyy taustalla lumessa, etualalta sen yksinkertaisesti desaturoin eli harmaannutin.



---

Edited - Vaihdoin kuvat hiukan kirkkaampiin. Vanha näyttö hajosi, rupesi näyttämään pelkkää kirkasta viivaa, ja uutta yritetään kalibroida. Ei huippunäyttö, minulle ensimmäinen littu, joka toistaiseksi on tuonut sarjan pettymyksiä. Ei vielä haukuta nimellä, tutustutaan vielä.

Merikosken muusat ja HDR

Vielä hdr-tekniikkaa koskeva postaus, tästä lähtien se on toivottavasti vain taustalle jäävä tekniikka! Uskon nimittäin että tämän blogin seuraajat ovat kiinnostuneempia puistoista ja puista...

Kuvassa on kuitenkin Terho Sakin runoilija Antero Koskenniemen muistoksi pystytetty Merikosken muusat -veistos Ainolan puistossa. Kuvasin sen keskipäivän aikaan lähes aurinkoisella ilmalla. Mustan kiven, kiven kiiltojen ja lumen sävyjen toisto minun kamerallani on tällaisessa valossa normaalisti mahdotonta. Tämä kuva valotettiin neljään kertaan (-3, -2, 0, +2) ja valotukset yhdistettin Photomatix Pro -ohjelmalla.

Alimpana on 1:1 rajauksia kuvasta. Niistä näkee kuvan laadun. Kohinasta ei tietoakaan, sävyt ovat täyteläiset ja leikkautumattomat. Pintarakenne on elävä. Yksityiskohtien runsaus voi tosin olla kiinni myös katsojan -teidän! - monitorinne erilaisista kirkkaussäädöistä.

Patsaan taustalla on muuten nuorten punakoivujen runkoja ja pari mustakuusta.













---

The image is from Oulu, Park Ainola, the statue was founded for a Finn poet, V. A. Koskenniemi. The sculptor is Terho Sakki.

This image was made and tonemapped by Photomatix Pro. Four photos, exposures were: -3, -2, 0, +2. I needed the -3 exposure because of the shining points. Two crops are 100% when you click them bigger. No noise, fine surface structure, colours, shining?

Puuprofiileja / Tree profiles by HDR

Olen yhä innostunut uusista kuvaustekniikoistani. On niin paljon aiheita, joihin sitä pitäisi kokeilla. Tarkoitan edelleenkin useiden valotusten yhdistämistä jonkin apuohjelman avulla (HDR eli High Dynamic Range). En haluaisi puhua tekniikasta, mutta en osaa olla kertomattakaan. Tältä kuitenkin näyttävät muutamat aika kirkkaalla ilmalla kuvatut puuprofiilit. Alkuperäisiä kuvia on ollut kolmesta neljään (EV-arvot 0, +2, -2 ja tarpeen mukaan vielä yli- tai alivalotusta).

Olen useampana talvena etsinyt tapaa kuvata puitten profiileja lehdettömänä. Olen toivonut kuviin jotain muutakin kuin harmaata ja mustaa. Olen kokeillut myös erilaisia siluetteja kuvankäsittelyohjelman avulla. Mutta tämä tekniikka tallentaa myös talviset värit, eikä mustakaan ole pelkkää mustaa. Kaupan päälle kohinakin vähenee, ja yksityiskohdat korostuvat. "Tonemapping" -ohjelmissa kun on mahdollista parantaa yksityiskohtien paikallisia kontrastieroja.

Yllä on kuvassa Pokkisen puiston tai oikeastaan Heikolanniemen hopeapajujen tai oikeastaan hopeasalavien profiilit. Edustavia hopeasalavia on siellä täällä kaupunginojan varren puistoissa.




Yllä on Linnansaaren visakoivuja torin puoleiselta reunalta. Olisivatko klooneja, niin samanlainen on alaoksien luonne ja suunta? Tämän ikäisiä visakoivuja on Oulussa siellä täällä, yksi ryhmä tulee mieleen Karjasillalta Tuulimyllynkadun päästä, toinen Intiön kasarmialueelta. Ja Kiikkusaarenkin visakoivu voi olla tätä ikäluokkaa. Onkohan niillä yhteinen historia?

Alla on vaihteeksi käkkyräoksaisia siperianomenapuita Hupisaarilta, tarkemmin Kiikkusaarelta läheltä kahvilaa ja ankkalampea.



Olen näissä kuvissa yrittänyt pysyä realistina, eli kuvausajan mukaisissa tunnelmissa, pastelliväreissä tai vähän voimakkaammissa. Ylimääräistä dramatiikkaa en ole tavoitellut, vaikka sitä tällä 32-bittisellä tekniikalla löytyy helposti.

---

Tree silhouettes, in colours, not only in b&w. - I took images usually with three different exposure values (0, +2, -2) and made images with the Photoshop CS3, Photomatix and Enfuse -softwares. These softwares can handle 32-bit HDR-technique (High Dynamic Range) and I "tonemapped" images with them; Enfuse only blends different exposures. I have tried to be realistic, not impressionist or romantic.

Trees are (from up to down) Salix alba 'Sibirica', Betula pendula var. carelica and Malus prunifolia. Images are from the parks of Oulu, photos taken in the end of january 2009.