Muutama kirkas päivä ja kuinka monta profiilia ehdinkään kuvata kun asian kiireelliseksi päätin! Ei näitä kelejä ole kuin hetkeksi, eikä aina kadulle pääse kun haluaisi. Valosta se on aina kiinni, eikä se koskaan ole riittävän hyvä... tai ajoitus oikea.
Yllä on Plaatansaaren suurin riippapoppeli (Populus x woobstii), kaiketi juuri se muiden nuorempien kantaäiti. Oulun kirkon muuten pystyy kuvaamaan hämmästyttävän monen puulajin seuraan. Tätä kuvaa olen yrittänyt monesti, ja tulen yrittämään, sillä haluan näkymän vielä iltapimeällä ja silloinkin niin että kellosta näkee ajan.
Yllä ovat Kasarmintien vuorijalavat (Ulmus glabra) Hupisaarten tuntumasta. Näistä oli syksyllä blogissa keltainen kuva. Olen kuvannut nyt useiden oululaisten vuorijalavien profiilit, ja alan vähitellen oppia sen. Tyypillistä on tuo erittäin kapea oksakulma ja pitkät hennot haarat. Sellaiset löytää ainakin Oulun puilta.
Kuvan isolehtilehmus on kuvattu Hupisaarilta, Lasaretinsaarelta, ns. rantareitin varresta. Puu on hiukan huomaamaton. Lähellä on myös puistolehmus. Puistolehmuksen tuntee profiilista helposti; sen runko on muhkurainen. Metsälehmus on suorarunkoinen eivätkä sen oksat kai roiku niin kuin tässä isolehtilehmuksella. Oulun isolehtilehmuksia on niin vähän, ettei sitä näillä puilla opikaan. Vihjeitä kaivataan - miten erottaisi metsälehmuksesta? Niiden hyviä profiileja on esimerkiksi Pokkisenpuistossa, mistä niitä voi katsella aina silloilla jaessa.
No comments:
Post a Comment