Vastaus on: kysymys on vaikea. Onko kaikkien puukuvien, siluettien, makrokuvien, puistokarttojen, hdr-tekniikan ja muiden kuvauspohdiskelujen taustalla jotain muuta. Jotain muuta siellä on. Mutta mitä?
Ehkä puiston ja puiden taustalla on ennen kaikkea metsä. Liikun kyllä (talous)metsissä, mutta kuvaan pääasiassa puistoissa. Ne ovat lähellä ja ne ovat talousmetsiä kiinnostavampia.
Puistoissa kuvaan useimmiten puun takaa. Katselen kaupunkia puiden läpi ja ohi. Useimmiten näen muiden kuvaavan kaupungin puita toisarvoisena rekvisiittana, koristeena, lisänä. Näissä kuvissa rakennukset ovat tärkeitä, ja ne ovat pönäköinä keskellä kuvaa. Puut ovat reunoilla, korkeintaan kehystämässä. Entä jos katsookin kaupunkia toisin kuin arkkitehti? Kuin tavallinen kulkija, jonka maisemassa etualalla on - puu?
Ensi viikolla (17.4. alkaen) näkee puukuviani myös tästä näkökulmasta Oulun kaupunginkirjastossa.
Laitan yhden kuvan joka nyt tulee mieleeni eikä ole näyttelyssä. Tämä maisema kuvaa sitä maailmaa, jossa minä en viihdy. Vaikka sitä jotenkin kauhulla tässä katselen ja samalla estetisoin, puun takaa.
Kuvassa on Toppilan lämpövoimala, joka tähän asti on polttanut soita. Katselemme sitä talvisen siperianlehtikuusimetsikön läpi. Tämä metsikkö muistuttaa minua talousmetsistä. Nyt kun turve käy vähiin, voimala siirtyy polttamaan puuta; on puhuttu myös kivihiilestä. Ehkä puun poltosta pitäisi olla iloinen, soitten takia. Mutta. Maa, tuuli, ja aurinko; ne kuulostaisivat energiamuotoinakin runolta.
Kuvan nimi voisi olla Savuna ilmaan.
1 comment:
Tässä jokin aika sitten pohdiskelin tuota puiden kuvaus problematiikkaa oman kuvaamiseni oaslta. Hieman jo haihattelin, josko tänä tulevan kautena perehtyisin niihin. Ajatus tuntui kovin vaikealta. Lähtökohtasi ja sen miten hyvin sen kuvailit toi lisää miettimistä :)
Liittämäsi kuva on todella voimakas!
Post a Comment