Kasvitieteellisen korentoja

Klikkaa suureksi!

Kävin kuvaamassa Kasvitieteellisen puutarhan kämmeköitä. Pääportilta päin ensimmäisen lammen rannalle on tehty lapinkämmeköiden siirtoistutus. Huomioni kiinnittyi kuitenkin pikku lammella partioiviin sudenkorentoihin. Asetuin lammen ruijanesikkokohdalle, esitarkensin kameran tiettyyn etäisyyteen, jolla kiituri pysähteli partioidessaan , odotin, yritin käsivaraista tarkennusta ja lauoin kun korento näytti terävältä. Yllätys oli että näinkin hyvän kuvan sain. (Suljinaika 1/500 sek ja silti siivet viuhuvat.)

Olen seurannut korentoharrastajien postituslistaa, napsinut kuvia korennoista niiden sattuessa lähelle, selaillut Sami Karjalaisen hienoa kirjaa, ja makustellut korentowikin määrityssivuja. Uteliaan kiinnostunut olen ollut... Korentowikin avulla luulen että yläkuvassa on välkekorento (Somatochlora metallica). Hieno, yleinen, rehevien lampien smaragdinvihreä kiitäjä!




Lammella kierteli myös toinen korento, mutta se näytti istuskelevan enimmäkseen auringonpaisteisella kivellä. Se oli välkekorentoa pienempi ja väriltään tumma. Oikeastaan vasta kotona kuvasta erotin, että se on osin kauniin tummanpunainen.

Tämän korennon määritys menee vielä enemmän arvauksen puolelle. Se näyttäisi kuuluvan syyskorentojen ryhmään, ja silloin se olisi ehkä tummasyyskorento (Sympetrum danae), joka on myös maamme yleisiä lajeja.

Teknologiakylän dendropuisto

Teknologiakylässä aivan Kaitoväylän varressa on yksi Oulun hienoimmista ja persoonallisimmista puistoista. Juuri nyt juhannuksen tienoilla on sen paras aika. Se on nimittäin erityisesti Rhododendron-puisto, ja myös siinä tyylikkäässä mielessä, että myös meidän Pohjois-Pohjanmaan maakuntakukkamme suopursu on alppiruusu eli Rhododendron (Rhododendron tomentosum). Niinpä Teknologiakylässä kukkivat yhtä aikaa suopursut ja muut hienot jalostetut alppiruusut.

Puistossa on ollut jo aiempiakin kukkijoita - kukkapenkeissä narsisseja ja puiston nurkilla nuoria pilvikirsikoita.



Puiston keskellä, sen sydämenä on tavallisen kaunis soistunut kangasmetsä, joka kasvaa mustikkaa, juolukkaa ja suopursua. Suopursujen lisäksi juuri nyt kukkii myös metsätähti. On hienoa, että tavallinen metsämme voi olla myös arvokkaan näköinen puisto kun se oikein rakennetaan. Yliopisto rakennettiin suolle, niinhän tavataan sanoa, ja täällä sen näkee. Kun olisi vielä joku vaivero säästynyt!



osin istutukset ovat arvokkaina omissa penkeissään, niin kuin yläkuvassa, osin ne liittyvät saumatta kangasmetsään. Kumpikin toimii! Myös alppiruusut ovat happaman maan kasveja.



Niin suopursun kuin alppiruusujenkin ainavihannat lehdet käpertyvät kokoon talveksi. Mutta kyllä myös kukassa on yhtäläisyyksiä; kun aikansa katselee suopursua, alppiruusulta se alkaa näyttää.

Ehkä meidän omassa mielikuvastossamme suopursu on aikanaan liittynyt soistuneisiin metsiin, köyhyyteen ja pientilallisten kohtaloihin? Siksipä on hienoa muuttaa suopursun imagoa kasvattamalla sitä nyky-Oulun kaupunkimagon edustustilassa! Ainakin ulkomaalainen osaa sitä arvostaa, ja oululainenkin oppia.

---

Kävin kuvaamassa teknologiakylän puistoa juhannusaattona. Mutta nyt jään viikoksi lomalle, enkä ole netin tavoitettavissa! Tai tavoita nettiä...

Kotipuutarhurin kevättöitä ja häiritsijöitä

Viikonloppu on kulunut pihatöissä. Uusin tien reunan pensasaitaa. Virpiangervo ei ole toipunut toivotusti leikkauksesta, vaan jäi epätasaiseksi. Tein aitaan reiluja reikiä ja istutin väleihin norjanangervoa, astiataimina. Toiveena on, että ne riehaantuvat ja valtaavat koko penkin, tai sitten tulos jää eripariseksi kuin isännän kotitossut. Kuvassa on vastaistutettua pensasaitaa, häivytettynä tietenkin. Tältä sen pitäisi näyttää, joskus, kesäyönä.



Pihatöitä oli tietysti paljon muutakin. Mutta siinä sivussa oli selvitettävä tuore hevosmuurahaishyökkäys. Ensimmäinen kokemus oli viime vuodelta ja elintavat alkavat olla selvillä. Ja myrkyt. Talomme on hirttä, puuta piharakennukset, puulämmitys ja halkopinoja pihan reunalla ja liiterissä. Lahonneilla hirrenpätkillä on reunustettu yksi perennapenkki; sekin joutuu purettavaksi kimalaispesineen. Tontilla kasvaa suuria mäntyjä kolmatta kymmentä, terveiltä näyttävät kaikki. Mutta hevosmuurahaiselle sopivaa elinympäristöä siis...

Tällä kertaa muurahaiset olivat löytäneet pesänpaikan rappusista. Reittiä seuraten löytyi lähistöltä myös kivi, jonka alta oli tunneli mahdolliseen maapesään. Rappusiin näytti menevän vain 10 cm leveä kolo. Pesäpuu tuntui vielä kovalta. Muuta emme ole tontillamme myrkyttäneet, mutta rakennuksiin emme näitä muurahaisia halua. Aerosolimyrkytys oli lopulta helppo - ainakin toistaiseksi.

Yritin moneen otteeseen kuvata muurahaisia. Pilvinen päivä ja pitkät suljinajat korkeillakin ISO-arvoilla tekivät työn hankalaksi. Kokeilin monenlaisia putkia ja loittoja ja makroja. Mukavimmaksi kuvaksi jäi yläpuolinen: hevosmuurahainen siivoaa pesäänsä! Se heitti reunalta alas koivunsiemenen. Näyttäisi rauduskoivulta. Muun mittakaavan puutteessa muurahainen näyttää vähän pieneltä, meidän hevosmuurahaisemme ovat noin 10-13 mm pitkiä, tämä saattoi olla noin sentin.

(Kuva on puoleen kropattunakin noin 3000 pikseliä; kiitos uuden täyskennoisen kamerani. Nyt meillä on Sony Alpha 900:kin ja sen kuvalla kokoa yli 24 megapikseliä. Alphoja on nyt sarja, myös mallit 350 ja 700 - kameroita on lisätty kun Leenakin on innostunut kuvaamaan pihastudiossaan.)




Lauantai ja sunnuntai ovat olleet pilvisiä, heikkosateisia ja salamoiviakin päiviä. Hyttysiä on ollut melkein tuskaksi asti. Uuden kamerani kuvakoosta kertoo yoinenkin makrokuva: tarjouduin malliksi ja annoin itikan imeä. Tarkoitus oli kuvata myös lentoonlähtö täysin mahoin, mutta se oli kuitenkin liian nopea. Enpä osannut panna ajoissa sarjatulelle uutta kameraani. Asia on korjattavissa!




Lopulta kun tihkusateessa sain pihatyöt johonkin malliin, ilta-aurinkokin pilkisti pihallemme. Jalusta kasaan ja muutamia kuvia pihatöistä. Kosteana hohtava tiemmekin loisti kameraa kutsuen, mutta tämän kauemmmaksi en jaksanut lähteä.

(Ylin ja alin kuva ovat kolmesta kuvasta yhdistettyjä HDR:iä, tilannekuvat eivät.)

Kauppurienkatu 30:nen omenapuu

Kauppurienkatu 30:nen pienkerrostalon sisäpihalla kasvaa kuvan suuri omenapuu. Talo on rakennettu sodan pommitusten jälkeen ja sodanjälkeiseltä ajalta on puukin. Omenapuuta on vaalinut taiteilija Hilkka Inkala, tunnettu Oulun kuvaaja. Omenapuu on nimetty myös Oulun yliopiston nimikkopuuksi, ja tässä mielessä Hilkka Inkala soitti ja pyysi sen dokumentoimaan. - Mistä sen tietää, kukkiiko se enää yhtä komeasti! Viime vuonna kukkatupsuja oli vain kolme, kertoi Inkala. - Hilkka Inkala näkyy kuvassa kerrostalon seinustalla.

Muutaman korttelin päässä on vanha mutta vähän pienempi omenapuu entisen sotilaspiirin esikunnan seinustalla. Siitä on kuva alla, en tullut katsoneeksi mitä toimitaa tässä Saaristonkadun vanhassa rakennuksessa nykyään on.



Esikunnan omenapuulta taaas näkyy jo seuraava vanha omenapuu, keskustan terveysaseman takana. Terveysaseman rakennus ei oikein innostanut kuvaamaan omenapuuta huolellisemmin. - Kaikki nämä omenapuut olivat komeimmillaan kukassa 10.6. kun kaupungin pohjoispuolella, Linnanmaan kasvitieteellisessä puutarhassa, taisivat vasta aueta ensimmäiset nuput.



Terveysaseman vieressä Löytyspuistossa on useita nuoria omenapuita, myös punakukkaisia koristeomenapuita. Omenapuita on istutettu viime vuosina puistoihin melko paljon - mm. Kaupungintalon ympäristöön ja uusittuun Heinätorin puistoon. - Vanhoja puita on tietysti runsaasti Hupisaarten Kiikkusaarilla.

Omenapuiden kanssa yhtä aikaa kukkivat myös suositut pilvikirsikat, ja tuohituomikin aloittelee, vaatimattomammin.

Siementävä neidonkieli ja lehtevä fossiili

Päivällä puutarhuri Jari Klaavuniemi tuli vastaan selvösti innoissaan - kuningatar siemensi! Kyseessä oli tietysti Teneriffan kuningatarneidonkieli, josta oli huhtikuun lopussa blogissa kuvia ja juttua. Kukinnon värimaailma on nyt ihan toinen.

Töistä lähtiessä kasasin pikajalustan ja sain kun sainkin lähikuvan kukinnosta. Ja kuvasta näkyy selvästi myös se, että punaisten terälehtien jäänteet ovat nyt sinisiä. Tällainen värinvaihto on monille meidänkin lemikkikasveillemme tyypillistä. Mutta myös siemenet näkyvät kuvassa selvästi.



Myös uusi austalianwollemia (Wollemia nobilis) voi hyvin ja tekee uutta lehteö erityisesti Romeossa, jossa tämä muinaispuu huiskalehtii hienosti. Alla vähän villimpi kuvakulma uusiin ja vanhoihin lehtiin; alin kuva olkoon Lehden synty.

Kovassa valossa

Näiden kuvien resepti on sama kuin edellisten: suora auringonvalo (ns. kova valo), laajakulma ja sen alla hernepussi ja pieni aukko eli laaja syväterävyys. Poikkeuksena tästä reseptistä on kangasmetsäkuva. Kuvat on rakennettu eri tonemapping-ohjelmilla. Yllä on Photomatixilla "tehostettu" kuva herttavuorenkilvistä (Bergenia cordifolia) Kasvitieteellisessä puutarhassa.

Itselleni nämä ovat harjoituksia, pohdintaa. Jospa tästä löytyisi keino kuvata kasveja myös keskipäivän auringonvalossa??



Päivänpaisteinen kangasmetsä kiiltoineen ja syvine varjoineen on valokuvaajalle usein haaste. Kiiltäviä ovat vastavalossa niin koivut kuin puolukan varvutkin. Tässä on HDR-käsittelyn "luonnonmukainen" tulos. Mutta eipä moni taida hoksata että kasvitieteellisestä puutarhasta tämäkin. Osasto on "tuore kangasmetsä", tietenkin. - Jos tämän kuvan varjot ovat tukossa, voisit kokeilla löytyykö näytöstäsi kirkkauden säädin tai pystyisikö sen peräti kalibroidaan. Omalla työpaikan näytöllä kuva on liian tumma.



Kasvitieteellisen puutarhan istutuksista löytyi tämä puutarhurin oivallus - helmililjat ja yksi keltainen orvokki. Kuvassa on viisto aamuvalo.



Lopuksi kaksi orvokkikuvaa. Keto-orvokit (Viola tricolor) kylpevät keskipäivän auringossa takanaan siperiansembrat. Keltaiset lapinorvokit (Viola biflora) on kuvattu toisin päin - varjosta valoon. Taustalla on siis suora, kova auringonvalo, jonka voi HDR-tekniikalla korjata.