Tuesday, May 20, 2008

Puitten poistoa!



Muutama viikko sitten julkaisin kuvan samalta paikalta. Nyt ruhtinaanpoppelien poisto on alkanut. Vanha maisema häviää. Minä olisin sietänyt ruhtinaanpoppelien pariviikkoisen pölyämisen, ainakin täällä, sillä puiden rivistö yksinkertaisesti sopi tänne. Aikaisempi viestini löytyy vaikkapa tästä.

Ruhtinaanpoppelien poisto oli odotettavissa. Niitä on systemaattisesti poistettu keskustasta. Musiikkitalon edestä, Kyösti Kallion puistosta, Otto Karhin puistosta jne. Toivottavasti niitä jätetään jonnekin - Raatinsaari ja Linnansaari ja koko siltojen seutu latistuisi niiden poiston myötä. Suuria puita on liki mahdoton korvata. Plaatansaaren nurkaan ne suorastaan kuuluvat, historiallisista syistä (venäläisvaikutteinen puistoperinne hyvin esillä!).

Olen jo blogissani maininnut, että Tauno Ulvinen ja Niilo Karhu ovat laskeneet Oulun poppelit noin v. 1980 (Dendrologisen seuran tiedotuksia 3/1980). Silloin palsamipoppeleita oli 2653 ja ruhtinaanpoppeleita 2651. Eroa oli siis 2 kpl (!), mutta paljon kumpaakin kuitenkin. Täytyyhän niitä olla vieläkin, vai kuinka suuri vaino onkaan ollut??

Syyt poppelien poistoon on myös kerrottu. Niiden siemenkarvat peittävät loppukesästä kadut kuin lumikuuro. Ne tunkeutuvat myös sisälle. Vaiva on kuitenkin lyhytaikainen ja säistäkin riippuvainen. Lisäksi ruhtinaanpoppeleita vaivaa sairaus, joka rumentaa niden lehvästöä vaikuttamatta kuitenkaan puun perusterveyteen.

Miksi sitten niitä pitäisi säästää? Rakennettu maisema "kaipaa" mittakaavasyistä vierelleen myös suurikokoisia puita. Puut pehmentävät arkkitehtuuria, tai peittävät sitä, ja luovat kotoisamman, viihtyisämmän tunnelman. Ne sulkevat näkymiä. Myös se voi olla arvo. Näin on myös Karjasillalla. Toisaalta puistoissa saisi humista historia, virheineen. Puut ovat monumentteja siinä kuin rakennuksetkin, tämän ovat puukansan perilliset usein unohtaneet!

Lisäksi puut ovat paikallaan koko vuoden! Puistot ovat olemassa kaikkina vuodenaikoina. Suurten puiden figuurit voivat olla nautinnollisia läpi talven. Tämä pitää paikkansa erityisesti moniin poppeleihin, joilla on kullakin lajilla oma tyylinsä. Laakeripoppelilla on komea mutkarunkoinen kruunu, ruhtinaanpoppeli on minusta kuin turkiaan kannatteleva ruhtinas, tsaari. Vaikutelman luovat voimakkaat alaspäin kaartuvat alaoksat, jotka ovat kuin viitan laahus.


---

Eteen tuli toinenkin hakkuutyömaa, Sonnisaaressa. Sonnisaaren idyllinen tuomilehto on kaadettu, en tiedä syytä. Arvelen, että kyseessä on siistiminen. Kyse on tällöin sosiaalisesta siistimisestä, sosiaalipolitiikasta. Ongelman siirtämisestä paikasta toiseen. Ainakaan netistä en löytänyt tälle toimelle syitä, yleensä ne nykyään siellä ovat. Puistoista tehdään nykyään pelkojen takia avaria, lähes puuttomia. - Ainoa puisto missä minä olen oulussa pelännyt, on Mannerheiminpuisto. Siellä on sen laatuista sakkia, että saa kiertää kaukaa. Ja sekin on vain avara pensaspuisto, mutta kurtturuusutkin ovat tarpeeksi suuria peittääkseen tarpeillaan olevan miehen, ainakin osaksi. Mutta ongelmaa ei ratkaista puistosuunittelulla!

1 comment:

Anonymous said...

Harmittaa noiden Karjasillan ja Sonnisaaren puiden poisto. Puistoissa tarvitaan minunkin mielestäni vanhoja ja kookkaita puita.