Saturday, April 19, 2008

Laakeripoppelit - Oulun suurimpia puita



Oulun poppeleista, kolmas posti.

Kuvassa on yksi Oulun suurimmista puista, ja ehkä myös tunnetuin. Useimmiten se tulee kuvattua niin, että taustalla näkyy Maakuntamuseo. Puu on siis Ainolanpuiston laakeripoppeli (Populus laurifolia), Plaatansaarelta tulevan pyörätien vieressä. Puun vieressä oleva makedonianmänty näyttää tässä pienemmältä kuin onkaan.

Vanhan laakeripoppelin komistus on sen latvus. Latvuksen paksut haarat ovat mutkikkaita, suurikulmaisia, epäsäännöllisiä, miltei zik-zak -kuvioita. Puut näyttävät usein erilaisilta eri kulmista.

Laakeripoppeli on aasialainen puu. Oulussa se keskittyy keskustan vanhoihin puistoihin. Aivan Oulun linnan ympärillä on kolme vanhaa puuta, Kauunginojan suussa on useampia, kolme on Madetojanpuistossa, viisi Vaaran puistossa. Vaaran puita on alla.

Poppelitutkija Niilo Karhu piti suurinta Vaaran puuta pitkään Suomen paksuinpana laakeripoppelina, mutta 2002 hän julkaisi tiedon, että Forssassa on vielä suurempi.



Laakeripoppelin erottaa myös viimeisestä vuosiversosta. Se on harmaanvihreä, enemmän tai vähemmän särmikäs, tiheään lyhytkarvainen. Karvaisuudesta johtuen se on myös himmeä. Alla on vasemmalla laakeripoppelin vuosikasvaimia Radisson-hotellin viereisestä puusta, oikealla vertailun vuoksi ruhtinaanpoppelin pyöreitä ja oransseja versoja. - Tämä ruhtinaanpopelin verso on kuvattu Linnansaarella kasvavasta suuresta puusta (alatasanteella siltojen vieressä olevat puut).



Madetojanpuistossa on vielä vastikään tehdyn remontin jälkeenkin kolme suurta laakeripoppelia. Niistä kuuluisin maisemapuu on varmasti tämä kolmiotalon viereinen puu.

5 comments:

Anonymous said...

No, nyt sitten opin katselemaan poppeleita eri silmällä !
Pitääkin etsiä Joensuun poppelit ja yrittää tunnistaa ohjeittesi mukaan.
Minä ajattelen mielelläni, että mummolani pihan " suolamäntykin" on aika tunnettu. Joni Skiftesvikin novellikokoelman nimi viittaa juuri tähän kyseiseen mäntyyn, siellä on novelli myös"Suolamänty". Onko tuttu? Voisit käydä kuvaamassa :)
Lapsena me serkukset panimme kädet yhteen ja katsoimme, monetko käsiparit pitää olla, että ympäri yletti - monet lasten kädet tarvittiin jo 60v sitten!
Sieltä se ehkä vieläkin löytyisi vanhan Taskilan pihalta. Ukilleni ja varmaan jo hänen isälleen maksettiin suoloina, ettei mäntyä kaadeta, oli merimerkkinä laivoille. Sieltä se vanhan Taskilan pihapiiristä löytyy, Suolamännyntien etelä- ja
Koskelantien itäpuolelta pitäisi löytyä.
Hyvää viikonloppua ja kärpäthän ne voiton ottivat :)

Anonymous said...

Joni Skiftesvik:
Suolamänty, lyhyttä proosaa, WSOY 1988

”Suolamänty”

"Oulun Taskilassa yhä pystyssä oleva ikipetäjä kertoo osaksi vanhaan perimätietoon ja Oulun historiaan pohjautuvan tarinansa ja vie lukijan kiehtoviin sattumuksiin menneisyyden eri kerroksiin. Luonnon ja pienen ihmisen välinen liitto kestää; luonto suojelee
ihmistä, kunhan sitä kuunnellaan ja kunnioitetaan."

Löysin tämän tekstin Oulun kirjaston sivuilta.

Lassi said...

Hei, poppelitekstejä ja -lajeja tulee vielä lisääkin, kun tähän urakkaan kerran ryhdyin!

Tunnettu se on suolamäntykin, kyllä, mutta ei sillä tavalla kaikkien silmissä kuin Ainolan poppeli.

Asuin uudessa Meri-Toppilassa muutaman vuoden ja silloin tutkin kyllä ne seudut. Suolamäntykin tuli jotenkin tutuksi, mutta sen kuvaaminen tuntui vaikealta. Siinä taisi olla sen verran muuta puustoa ympärillä. Mutta käyn kyllä yrittämässä uudelleen joskus kun Taskilan suunnalle joudun!

Anonymous said...

Hyväksytään :)
Mänty on historiaa ja poppelit on nykyaikaa.
Minkä ikäiseksi Ainolan poppelin arvelisit?

Lassi said...

Eihän se iältään paljon mitään ole mäntyihin verrattuna... 1920-luvulla sen rinnanympärysmitta on ollut 166 cm kun se 1980 luvulla oli jo 350 cm. Siitä on arveltu että se olisi kuitenkin istutettu 1800-luvun puolella. Ainolan vanhimpia puita kuitenkin, melko suuri osa kun Ainolasta on istutettu 1930-luvun alussa samaan aikaan kun nykyinen museorakennus rakennettiin.

Mikähän sen suolamännyn ikä on?