Osoite on muuttunut!

Hei!

olen siirtänyt blogin käyttäjäystävällisempään osoitteeseen. Samalla vaihdoin WordPressiin blogipohjiin. Sivujen toiminnallisuus on myös parantunut, ja blogissa on mm. hakutoiminto.

Uusi postaus on jo tehty uuteen osoitteeseen. Se jatkaa Kasvitieteellisen puutarhan korentojen elämän tarkkailua...

Laajennan blogin aihepiiriä hiukan - liikun koko Oulun alueella ja muuallakin kuin puistoissa. Puistoja tuskin unohdan kokonaan, ja Kasvitieteellinen puutarha / Kasvimuseo on varmasti paljon esillä.

Uusi osoite on:

http://www.natans.net/urbannatureblog/

Suurista puista ja puistoblogista

Unelma suuresta puusta


Kalevassa oli tänään juttu Oulun keskustan suurista puista. Puistoblogikin mainittiin siinä yhteydessä. Juttu oli päällisin puolin kai ok, mutta jotkut yksinkertaistukset kiusasivat. "Jyrähti Kalleinen" kirjoitti toimittaja... Minut tuntevat kai tietävät etten juuri jyrähtele; pikemminkin olen keskustelun kannalla.

Suurten puitten poistamisesta uusien suunnitelmien ja uusien puitten tieltä voi olla monta mieltä. Suunnitelmien lähtökohtana voisivat olla vanhat puut. Sellaisen suunnitelman tieltä niitä ei tarvitsisi kaataa. Ja annetaan suurille puille tilaa, kun sitä pusikoitumistakin toisaalta paheksutaan. Suuri puu pitää siis ympäristönsä aukeana. Se käy lehtijutustakin ilmi.

Oulun keskustasta on viime vuosina hävitetty kaikki ruhtinaanpoppelit. Niitä on ollut esimerkiksi Snellmanin puistossa ja Karhin puistossa. Tämä poisto on tehty puun levittämien siemenkarvojen takia. Kahden viikon "epäsiisteys" ja loppukesän lehvästön huono kunto ovat olleet liikaa. Toisaalta koivupuistoihin ei kovin helposti synny yksittäisiä tosi suuria puita.

Vanhojen puiden kunnon tutkiminen on hankalaa. Takavuosien onnettomuuden takia puita lienee kaadettu varmuuden vuoksi. Puiden kunnon ymmärtäminen on haastava tehtävä; asiasta valmistui äskettäin väitöskin.

Männyt kärsivät varmaan 1900-luvun lopulla ilmansaasteista. Keskustaa lähimpiä männiköitä on Nuottasaaressa, Välkkylän ympärillä, Toppilassa, mutta ei ihan keskustassa. Vanhoja omenapuita on, samoin vanhoja pajuja, mutta ne eivät ole järin suuria. Suuri ja vanha puu olisi ymmärrettävä erottaa toisistaan.

Suurten puitten puuttumiselle keskustasta on siis monia erilaisia syitä. Ruhtinaanpoppeleiden poisto suurin ja ilmeisin.

Muistathan tutustua uuten PhotoCombiBlogiin - uudenlaisia luontokuvia! Oulun puistopuut -näyttelyymmekin siellä on edelleen linkki!

Lehtoneidonvaippa Oulussa!

PS päivitys: tein kuvat koneella jonka näyttöä ei ole säädetty... en tykkää!

Kasvitieteellisestä puutarhasta löytyi sinne itsekseen asettunut kämmekkä, lehtoneidonvaippa (Epipactis helleborine). Määritys varmistui, kun se alkoi kukkimaan.

Lehtoneidonvaippaa on Etelä-ja Keski-Suomessa harvinaisena, Kainuusta se on löydetty muutaman kerran, mutta ei Oulusta koskaan. Puutarhaan se on tullut luultavasti jonkun muun kasvin mukana, mutta tiedossa ei ole miten. Istutettuna sitä ei ole ollut. Lisäksi se voi viettää pitkään maanalaista elämää. Se on kalkkipitoisten lehtojen, metsien ja lehtokorpien kasvi. Netistä löytyy kyllä mainintoja, että se on herkkä leviämään. Se on Euraasian laji, mutta tulokas Pohjois-Amerikassa. (Googlesta löytää tietoja karkailuista tieteellisellä nimi + weed tai + naturalized.)

Periaatteessa tällaiset puutarhaan itsekseen tulleet tulokkaat pitäisi kirjata osaksi Oulun kasvilajistoa, ihan samoin kuin rautateiltä tai satamista tulleet.Puutarhan sisäkarkulaiset ovat ehkä jo vähän toinen juttu. Mutta Oulun uusin laji on siis kämmekkä!



Olethan jo tutustunut CombiPhotoBlogiin - erilaisia luontokuvia /creative nature photos / / photographers Lassi Kalleinen % Leena Holmström

Tuskailen blogin rajojen kanssa

En oikein tiedä miten jatkaa tätä blogia. Puistot tuntuvat hiukan liian kapeilta, eikä minulla ole niihin kovin paljon muuta asiaa Oulun puistot -kirjan valmistumisen jälkeen. Oikein puhdas urbaani kaupunkiluonto kiiinnostaisi. Toisaalta kiinnostaisi myös Oulun seutu laajemminkin.

Urbaanissa luonnossa on iso ongelma. Näin ilmaistuna se viitannee ihmisten mielessä ihan kaupungin keskustan luontoon, katukiveyksen raoissa kasvavaan luontoon, citykaneihin ja -kettuihin jne. Toisaalta, asun juuri Oulun rajan ulkopuolella ja selkäni takana on Haukiputaan puolella oleva metsäalueen, josta luonnontilaisia alueita saa hakemalla hakea. Kaupunkimetsät taas on ihan oma kokonaisuutensa. Virkistysalueina ne voisivat olla puistojen jatke ja lisätä omalta osaltaan monimuotoisuutta. Suurta, vanhaa puuta kun ei tahdo löytyä kuin puistoista (jos sieltäkään) ja luonnonsuojelualueilta ja erityisesti piha-alueilta.

Miltei kaikki luonto on ihmisen muokkaamaa luontoa. Kaupungin vaikutus ulottuu kymmenin kilometrein, toisaalta Ylikiiminkikin on nyt soineen Oulun luontoa. Urbaanin ja luonnontilaisen luonnon välissä on monta eri vaihetta ja tyyppiä. Itse asiassa kaupunki voisi työntää tehometsätaloutta kauemmaksi rajoiltaan ja perustaa ympärilleen eri tavoin hoidettuja metsä- ja puolipuistovyöhykkeitä! Kaipaan sävyjä hakkuuaukon ja suojelualueen väliin!



Olisiko siis kuitenkin haastava blogin nimi Urbaani luonto. Alaotsikko Cityluonnosta soihin. Tiedän että se olisi haastava. Siksipä uudistan pyyntöni - eikö löytyisi kaveria postaamaan tästä aihepiiristä?? Tai eikö joku perustaisi Oulun ja sen ympäristö -portaalia johon koottaisiin huomioita Oulun ympäristön luonnosta...

Mutta muistaka myös uusi CombiPhotoBlog - siellä on luontoa toisin silmin!

Hyöty

Kaaleja ja rohtomesikkää ja monta muuta
Klikkaa suuremaksi!
Kasvitieteellisen puutarhan slangissa tämä paikka on lyhyesti hyöty. Se merkkaa hyötypuutarhaa, hyödyksi kasvatettuja kasveja, olkoot sitten juurikkaita, sipuleita, kuminoita, auringonkukkia tai muinaisia yrttejä. Tavallisuuksia ja erikoisuuksia löytyy, mutta missä riveissä, missä järjestyksessä, ja täällä minä tykkään siisteydestäkin.



Pilli- eli talvi- ja ruohosipuleita




Härkäpavut ojennuksessa

The Combination Photo Blog

CombPhotgBlog

CombiPhotoBlog on Leenan ja minun uusi blogi! Kokeilemme kimpassa yhdistelmäkuvien tekemistä. Blogi on itse asiassa jatkoa PlantPhotoBlogille, jossa olen kokeillut kaikenlaista. Niinpä jatkamme hdr:ää, blendaamme, luomme tasoja ja panoraamaa. Creative, sanoisi anglosaksi. Makroa, abstraktia, maalauksellista, himmennettyä ja epätarkkaa. Ja melkein aina kasveista. Leena aloitti entisöijänä ja koristemaalarina, mutta sabluunat löytyvät nyt tietokoneesta.

Jostain syystä CombiPhotoBlogin avajaiskasviksi tuli horsma. Eli ensimmäiset neljä postausta sisältävät kuvia vain horsmista. Tai paremminkin horsmista tehtyjä kuvia. Mutta tätä siellä ei ole:



Horsma kukkii nurmikolla... voisi nimi olla, kasvupaikan mukaan. Mutta taas opin jotain horsman kukan kauneudesta.

Kuva on jalustalla otettu tyylipuhdas HDR-kuva. Vahvat värit! Koko kukka näyttää kuin uudelta.

Lopuksi huvituskuva, Kasvitieteellisen puutarhan lammelta:




Isosorsimo halkaisee osmankäämin lehden

Tässä toinen silmää koetteleva kuva. Vuosi sitten en olisi osannut aavistaa, että näin voi kuvata. Kaksi kuvaa! Jälkeenpäin on itsekin vaikea ymmärtää, kuinka tämän tein. Mutta tekniikka on HDR:n kääntöpuoli eli kuinka käyttää halot hyväksi. (Telejatkeen kanssa polttoväli 420 mm, f10, suljinaika vaihteli 1/100 - 1/160 sek.)

---

Mutta kuka perustaisi Oulun luonto portaalin!?

Uusi CombiPhotoBlog -blog vaatii huomiota, mutta tätäkin blogia haluaisin jatkaa. Mutta haluan myös laajentaa aihepiiriä ainakin hiukan puistojen ulkopuolelle. Haaveena olisi Kaupunkiluontoblogi tai Urban Nature blogi, mutta tällaiseen laajennukseen tarvitsisin tähänkin blogiin yhteistyökumppanin tai -kumppaneita. Tai - kuka perustaisi Oulun luonto -portaalin, jossa olisi juttuja ja blogeja Oulun ja sen ympäristön luonnon eri puolista.

Ruijanesikot ja muniva korento!

Kävin kasvitieteellisen puutarhan lammella, ruijanesikkopaikalla, ja hämmstykseni oli suuri, kun paikalle tuli oudosti käyttäytyvä korento. Se lenteli maan pinnassa nopein, nykivin vedoin, ikään kuin hyppien hiekan päällä. Ulkona oli kylmää, kymmenen astetta, tuuli pohjoisessa ja välillä vihmoi ohuelti vettä.

Korento lensi pää edellä hiekkaan ja kiesahti niin ettei silmäni erottanut mitä se teki. Hiekka nöytti syöksypaikoilla tummemmilta, kynnetyltä! Vasta valokuvista selvisi, miten liike loppui nopeaan käännökseen ja munintaan. - Yläkuvassa korennon pommittamat paikat näyttävät tummemmilta.

Ehkäpä tässä on kyseessä välkekorento niin kuin edellisessäkin postauksessa. Nyt siis naaras. Olisin onnellinen, jos joku korentoja tunteva vahvistaisi tai kumoaisi!




Tässä kuvassa korento syöksyy päin maata - valmistelee muninnan maaperän. Munanasetin on jännittynyt ylöspäin kuin iskuun.



Ja tässä kuvassa se on juuri muninut. Ja uskokaa tai älkää, olen näkevinäni, että muna on osunut ruijanesikon lehdelle. Jos näin on, tämä on ainakin ainutkertainen kuvasarja; tuskin kukaan on sattunut kuvaamaan samaa.

Mutta loppuun sopii kuva myös ruijanesikosta. Kävin tämän kuvaamassa Haukiputaan rannoilta, edellisenä päivänä. Puutarhalla ruijanesikko on lopettanut kukintansa, mutta merenrannoilta löytyy vielä muutamia. Kuvan esikko on hätää kärsimässä tupassaramättäiden väleissä.

Kasvitieteellisen korentoja

Klikkaa suureksi!

Kävin kuvaamassa Kasvitieteellisen puutarhan kämmeköitä. Pääportilta päin ensimmäisen lammen rannalle on tehty lapinkämmeköiden siirtoistutus. Huomioni kiinnittyi kuitenkin pikku lammella partioiviin sudenkorentoihin. Asetuin lammen ruijanesikkokohdalle, esitarkensin kameran tiettyyn etäisyyteen, jolla kiituri pysähteli partioidessaan , odotin, yritin käsivaraista tarkennusta ja lauoin kun korento näytti terävältä. Yllätys oli että näinkin hyvän kuvan sain. (Suljinaika 1/500 sek ja silti siivet viuhuvat.)

Olen seurannut korentoharrastajien postituslistaa, napsinut kuvia korennoista niiden sattuessa lähelle, selaillut Sami Karjalaisen hienoa kirjaa, ja makustellut korentowikin määrityssivuja. Uteliaan kiinnostunut olen ollut... Korentowikin avulla luulen että yläkuvassa on välkekorento (Somatochlora metallica). Hieno, yleinen, rehevien lampien smaragdinvihreä kiitäjä!




Lammella kierteli myös toinen korento, mutta se näytti istuskelevan enimmäkseen auringonpaisteisella kivellä. Se oli välkekorentoa pienempi ja väriltään tumma. Oikeastaan vasta kotona kuvasta erotin, että se on osin kauniin tummanpunainen.

Tämän korennon määritys menee vielä enemmän arvauksen puolelle. Se näyttäisi kuuluvan syyskorentojen ryhmään, ja silloin se olisi ehkä tummasyyskorento (Sympetrum danae), joka on myös maamme yleisiä lajeja.

Teknologiakylän dendropuisto

Teknologiakylässä aivan Kaitoväylän varressa on yksi Oulun hienoimmista ja persoonallisimmista puistoista. Juuri nyt juhannuksen tienoilla on sen paras aika. Se on nimittäin erityisesti Rhododendron-puisto, ja myös siinä tyylikkäässä mielessä, että myös meidän Pohjois-Pohjanmaan maakuntakukkamme suopursu on alppiruusu eli Rhododendron (Rhododendron tomentosum). Niinpä Teknologiakylässä kukkivat yhtä aikaa suopursut ja muut hienot jalostetut alppiruusut.

Puistossa on ollut jo aiempiakin kukkijoita - kukkapenkeissä narsisseja ja puiston nurkilla nuoria pilvikirsikoita.



Puiston keskellä, sen sydämenä on tavallisen kaunis soistunut kangasmetsä, joka kasvaa mustikkaa, juolukkaa ja suopursua. Suopursujen lisäksi juuri nyt kukkii myös metsätähti. On hienoa, että tavallinen metsämme voi olla myös arvokkaan näköinen puisto kun se oikein rakennetaan. Yliopisto rakennettiin suolle, niinhän tavataan sanoa, ja täällä sen näkee. Kun olisi vielä joku vaivero säästynyt!



osin istutukset ovat arvokkaina omissa penkeissään, niin kuin yläkuvassa, osin ne liittyvät saumatta kangasmetsään. Kumpikin toimii! Myös alppiruusut ovat happaman maan kasveja.



Niin suopursun kuin alppiruusujenkin ainavihannat lehdet käpertyvät kokoon talveksi. Mutta kyllä myös kukassa on yhtäläisyyksiä; kun aikansa katselee suopursua, alppiruusulta se alkaa näyttää.

Ehkä meidän omassa mielikuvastossamme suopursu on aikanaan liittynyt soistuneisiin metsiin, köyhyyteen ja pientilallisten kohtaloihin? Siksipä on hienoa muuttaa suopursun imagoa kasvattamalla sitä nyky-Oulun kaupunkimagon edustustilassa! Ainakin ulkomaalainen osaa sitä arvostaa, ja oululainenkin oppia.

---

Kävin kuvaamassa teknologiakylän puistoa juhannusaattona. Mutta nyt jään viikoksi lomalle, enkä ole netin tavoitettavissa! Tai tavoita nettiä...

Kotipuutarhurin kevättöitä ja häiritsijöitä

Viikonloppu on kulunut pihatöissä. Uusin tien reunan pensasaitaa. Virpiangervo ei ole toipunut toivotusti leikkauksesta, vaan jäi epätasaiseksi. Tein aitaan reiluja reikiä ja istutin väleihin norjanangervoa, astiataimina. Toiveena on, että ne riehaantuvat ja valtaavat koko penkin, tai sitten tulos jää eripariseksi kuin isännän kotitossut. Kuvassa on vastaistutettua pensasaitaa, häivytettynä tietenkin. Tältä sen pitäisi näyttää, joskus, kesäyönä.



Pihatöitä oli tietysti paljon muutakin. Mutta siinä sivussa oli selvitettävä tuore hevosmuurahaishyökkäys. Ensimmäinen kokemus oli viime vuodelta ja elintavat alkavat olla selvillä. Ja myrkyt. Talomme on hirttä, puuta piharakennukset, puulämmitys ja halkopinoja pihan reunalla ja liiterissä. Lahonneilla hirrenpätkillä on reunustettu yksi perennapenkki; sekin joutuu purettavaksi kimalaispesineen. Tontilla kasvaa suuria mäntyjä kolmatta kymmentä, terveiltä näyttävät kaikki. Mutta hevosmuurahaiselle sopivaa elinympäristöä siis...

Tällä kertaa muurahaiset olivat löytäneet pesänpaikan rappusista. Reittiä seuraten löytyi lähistöltä myös kivi, jonka alta oli tunneli mahdolliseen maapesään. Rappusiin näytti menevän vain 10 cm leveä kolo. Pesäpuu tuntui vielä kovalta. Muuta emme ole tontillamme myrkyttäneet, mutta rakennuksiin emme näitä muurahaisia halua. Aerosolimyrkytys oli lopulta helppo - ainakin toistaiseksi.

Yritin moneen otteeseen kuvata muurahaisia. Pilvinen päivä ja pitkät suljinajat korkeillakin ISO-arvoilla tekivät työn hankalaksi. Kokeilin monenlaisia putkia ja loittoja ja makroja. Mukavimmaksi kuvaksi jäi yläpuolinen: hevosmuurahainen siivoaa pesäänsä! Se heitti reunalta alas koivunsiemenen. Näyttäisi rauduskoivulta. Muun mittakaavan puutteessa muurahainen näyttää vähän pieneltä, meidän hevosmuurahaisemme ovat noin 10-13 mm pitkiä, tämä saattoi olla noin sentin.

(Kuva on puoleen kropattunakin noin 3000 pikseliä; kiitos uuden täyskennoisen kamerani. Nyt meillä on Sony Alpha 900:kin ja sen kuvalla kokoa yli 24 megapikseliä. Alphoja on nyt sarja, myös mallit 350 ja 700 - kameroita on lisätty kun Leenakin on innostunut kuvaamaan pihastudiossaan.)




Lauantai ja sunnuntai ovat olleet pilvisiä, heikkosateisia ja salamoiviakin päiviä. Hyttysiä on ollut melkein tuskaksi asti. Uuden kamerani kuvakoosta kertoo yoinenkin makrokuva: tarjouduin malliksi ja annoin itikan imeä. Tarkoitus oli kuvata myös lentoonlähtö täysin mahoin, mutta se oli kuitenkin liian nopea. Enpä osannut panna ajoissa sarjatulelle uutta kameraani. Asia on korjattavissa!




Lopulta kun tihkusateessa sain pihatyöt johonkin malliin, ilta-aurinkokin pilkisti pihallemme. Jalusta kasaan ja muutamia kuvia pihatöistä. Kosteana hohtava tiemmekin loisti kameraa kutsuen, mutta tämän kauemmmaksi en jaksanut lähteä.

(Ylin ja alin kuva ovat kolmesta kuvasta yhdistettyjä HDR:iä, tilannekuvat eivät.)

Kauppurienkatu 30:nen omenapuu

Kauppurienkatu 30:nen pienkerrostalon sisäpihalla kasvaa kuvan suuri omenapuu. Talo on rakennettu sodan pommitusten jälkeen ja sodanjälkeiseltä ajalta on puukin. Omenapuuta on vaalinut taiteilija Hilkka Inkala, tunnettu Oulun kuvaaja. Omenapuu on nimetty myös Oulun yliopiston nimikkopuuksi, ja tässä mielessä Hilkka Inkala soitti ja pyysi sen dokumentoimaan. - Mistä sen tietää, kukkiiko se enää yhtä komeasti! Viime vuonna kukkatupsuja oli vain kolme, kertoi Inkala. - Hilkka Inkala näkyy kuvassa kerrostalon seinustalla.

Muutaman korttelin päässä on vanha mutta vähän pienempi omenapuu entisen sotilaspiirin esikunnan seinustalla. Siitä on kuva alla, en tullut katsoneeksi mitä toimitaa tässä Saaristonkadun vanhassa rakennuksessa nykyään on.



Esikunnan omenapuulta taaas näkyy jo seuraava vanha omenapuu, keskustan terveysaseman takana. Terveysaseman rakennus ei oikein innostanut kuvaamaan omenapuuta huolellisemmin. - Kaikki nämä omenapuut olivat komeimmillaan kukassa 10.6. kun kaupungin pohjoispuolella, Linnanmaan kasvitieteellisessä puutarhassa, taisivat vasta aueta ensimmäiset nuput.



Terveysaseman vieressä Löytyspuistossa on useita nuoria omenapuita, myös punakukkaisia koristeomenapuita. Omenapuita on istutettu viime vuosina puistoihin melko paljon - mm. Kaupungintalon ympäristöön ja uusittuun Heinätorin puistoon. - Vanhoja puita on tietysti runsaasti Hupisaarten Kiikkusaarilla.

Omenapuiden kanssa yhtä aikaa kukkivat myös suositut pilvikirsikat, ja tuohituomikin aloittelee, vaatimattomammin.

Siementävä neidonkieli ja lehtevä fossiili

Päivällä puutarhuri Jari Klaavuniemi tuli vastaan selvösti innoissaan - kuningatar siemensi! Kyseessä oli tietysti Teneriffan kuningatarneidonkieli, josta oli huhtikuun lopussa blogissa kuvia ja juttua. Kukinnon värimaailma on nyt ihan toinen.

Töistä lähtiessä kasasin pikajalustan ja sain kun sainkin lähikuvan kukinnosta. Ja kuvasta näkyy selvästi myös se, että punaisten terälehtien jäänteet ovat nyt sinisiä. Tällainen värinvaihto on monille meidänkin lemikkikasveillemme tyypillistä. Mutta myös siemenet näkyvät kuvassa selvästi.



Myös uusi austalianwollemia (Wollemia nobilis) voi hyvin ja tekee uutta lehteö erityisesti Romeossa, jossa tämä muinaispuu huiskalehtii hienosti. Alla vähän villimpi kuvakulma uusiin ja vanhoihin lehtiin; alin kuva olkoon Lehden synty.

Kovassa valossa

Näiden kuvien resepti on sama kuin edellisten: suora auringonvalo (ns. kova valo), laajakulma ja sen alla hernepussi ja pieni aukko eli laaja syväterävyys. Poikkeuksena tästä reseptistä on kangasmetsäkuva. Kuvat on rakennettu eri tonemapping-ohjelmilla. Yllä on Photomatixilla "tehostettu" kuva herttavuorenkilvistä (Bergenia cordifolia) Kasvitieteellisessä puutarhassa.

Itselleni nämä ovat harjoituksia, pohdintaa. Jospa tästä löytyisi keino kuvata kasveja myös keskipäivän auringonvalossa??



Päivänpaisteinen kangasmetsä kiiltoineen ja syvine varjoineen on valokuvaajalle usein haaste. Kiiltäviä ovat vastavalossa niin koivut kuin puolukan varvutkin. Tässä on HDR-käsittelyn "luonnonmukainen" tulos. Mutta eipä moni taida hoksata että kasvitieteellisestä puutarhasta tämäkin. Osasto on "tuore kangasmetsä", tietenkin. - Jos tämän kuvan varjot ovat tukossa, voisit kokeilla löytyykö näytöstäsi kirkkauden säädin tai pystyisikö sen peräti kalibroidaan. Omalla työpaikan näytöllä kuva on liian tumma.



Kasvitieteellisen puutarhan istutuksista löytyi tämä puutarhurin oivallus - helmililjat ja yksi keltainen orvokki. Kuvassa on viisto aamuvalo.



Lopuksi kaksi orvokkikuvaa. Keto-orvokit (Viola tricolor) kylpevät keskipäivän auringossa takanaan siperiansembrat. Keltaiset lapinorvokit (Viola biflora) on kuvattu toisin päin - varjosta valoon. Taustalla on siis suora, kova auringonvalo, jonka voi HDR-tekniikalla korjata.

Säväytystä tai tehostusta

Kävin varhain sunnuntaiaamunakasvitieteellisellä kuvailemassa. Oli tyyntä ja kirkasta, aurinkoista. Reissulle oli kuvaussuunnitelma - tarkoitus oli kuvata laajakulmalla, käyttää vanhaa kunnon hernepussijalustaa, sommitella pääkohde etualalle ja liittää se maisemaan. Päätin kuvata lapinvuokkoa (Dryas octopetala) ja ruusujuurta (Rhodiola rosea), siis kahta Lapin kasvia.

Kukin kuva otettiin kolmella eri valotuksella (3 x 2EV haarukointi, f/20) ja kuvat yhdistettiin tietokoneella ns HDR-kuvaksi. Tällä kertaa en pyrkinyt ensi sijassa luonnollisuuteen tai totuttuun tapaan tehdä kasvikuvia. Päätin yrittää ns. "local tonemapping" -tehosteita. Tälle tonemapping -sanalle en tiedä oikeaa suomalaista termiä. Sitä voisi kutsua vaikka säväytykseksi tai tehostukseksi.



Tämä säväytys mahdollistaa muutamia tehokkaita kuvatehosteita. Kuvista voi tehdä hyvin sävykylläisiä, runsassävyisiä. Kuvan varjokohtien yksityiskohdat paljastuvat ja jyrkän valon aiheuttamat mustat varjot voi aukaista. Kuvan mikrorakenteet nousevat esiin, kuviin tulee voimakas materiaalin tuntu. Näitä voi tietysti säätää haluamallaan voimalla... Mutta hyvää kuvaa ei tietenkään tee tekniikka. Sitä pitäisi suitsia... Parhaiten tunsin onnistuvani yläpuolella olevassa vuokkokuvassa.

Lapinvuokko on ravinteisten, kalkkipitoisten tunturikankaiden valta- ja jopa tyyppikasvi. Ruusujuuri on kosteiden tuntipurojen sorareunojen kasvi. Sen juuri tuoksuu ruusulta. Ruusujuuresta on Oulun yliopistossakin tutkimuskasvatuksia. Ruusujuurella on monenlaisia farmokologisia vaikutuksia, joita tutkitaan innokkaasti.

Alapuolella auringon valo osuu ruusujuuriin, mutta muu metsä on puiden varjostamaa. Varjon kasvit kuitenkin erottuvat, samoin taustamaiseman kirkkauden vaihtelut. Kuva ei ole puhkipalanut eivätkä varjot tukossa. Yhdellä kuvalla tällainen "dynaaminen alue" ei olisi tavoitettavissa. (Kokeilin myös toisella kameralla haarukoimalla 3 x 0,7 välein. Kaikissa oli taustamaisema ylivalottunut.)




Yllä on kuva ruusujuurikasvustosta "kukkuloilla" eli tunturikasvillisuutta matkivassa ympäristössä. Alla on ruusujuurimätäs "systeemissä" eli kasviheimoja ja -sukuja esittelevässä puutarhan osassa. Mätäs on suorassa auringonvalossa.




"Tonemapping" vaatii harjoittelua. Huomaan itsessänikin jatkuvasti vastustusta, kun valokuva alkaa näyttää totuttua sävykkäämmältä tai varjot oudon valoisilta. - Näiden kuvien arvioiminen voi olla vaikeaa myös, jos oma näyttö on liian tumma tai kirkas. Pimeäksi päästetyllä, säätämättömällä näytöllä varjot voivat edelleen olla täysiä varjoja...

Tuulessa kukkivaa

Eilen odotin koko päivän että pääsisin kuvaamaan kukkia myrskyssä. Mutta tuuli alkoi illalla jo hiljentyä, ja ainoaksi onnistuneeksi otokseksi jäivät nämä tullessa taipuilevat narsissit Madetojanpuistosta.


Alakuvan aasiankullerot (Trollius asiaticus) kuvasin jo pari päivää sitten aivan työpaikan ulko-oven edestä. Oli tosin kontattava, että tämän kuvakulman ja vastavalon tavoitti.

Yliopiston puutarhalla on tavallisten ja aasiankulleroiden lisäksi ainakin vielä oranssinvärisempiä altainkulleroita.




Lopuksi sisä- ja vastavärikuva kasvihuoneista. Alla kukkivat hauskat litteät

liisukat

.

Vuokot, esikot ja muut

En ole päässyt pitkään aikaan puutarhalle, mutta tänään kävin pikaisesti. Kevät on tullut Ouluun viikossa ja liki kaikki kevätkukkijat ovat nyt kukassa yhtä aikaa - vuokot, esikot, pulsatillat, linnunsilmät ynnä muut. Tässä muutama pikaisesti otettu kuva - ylhäällä kerrtottukukkainen valkovuokko keltavuokon kera, alla lehdossa yhä kukkiva näsiä.





Kukkuloille on rakennettu puro; sitä koristaa komea rentukka. Käykääpä Kasvitieteellisellä puutarhalla kävelyllä juuri nyt! Ilmatkin passaavat, vai mitä.

Pikisaari 75,9 pistettä

Pikisaaresta on otettu monta panoraamaa. Tässä yksi, keväinen. Pikisaaret on juuri tulossa hiirenkorvalle, mutta vihreää ei vielä näy.

Pisteytys selviää toisesta blogistani. Olen jäänyt päiväksi erään valokuvia arvottavan sivuston koukkuun. Tämä on nyt sitten viime aikojen paras kuvani, koneen mukaan. Vaikka HDR-versio on vielä tekemättä.

Linkki tuohon arvotavaan kone-sivustoon: Acguine

Kappelin pihta on poissa

Kuvasin kappelin pihdab 7.3.2009. Kun kaksi kuukautta myöhemmin kävin paikalla, puu oli poissa. Vain kanto om jäljellä. Pihdasta oli kuva myös kaupunginkirjaston näyttelyssä.

Syystä en tiedä mitään. Kuten kuvasta näkyy, latvus oli kuivunut, kai kuollut. Kuten alakuvasta näkyy kannon mukaan tyvi oli täysin terve ja kova. Ehkä puusta siis luovuttiin esteettisistä syistä. Mutta minun mielestäni se oli niin komea, että ansaitsi näyttelypaikankin vielä maaliskuussa.




Kanto on terve. Kuvasta näkyy hyvin millaista on siperianpihdan kaarna.