Sininen hetki - The Blue Moment

Aamulla kun menen töihin seitsemän jälkeen, on pimeää. Kahvitunnillakin yhdeksältä on vielä pimeää, sen jälkeen alkaa hämärtää, ja auringon nousuaika on tänään 10.20. En tosin heti muista milloin olen viimeksi aurongon nähnyt, ehkä se oli marraskuun puolivälissä Kalimenojan retkellä. Kuukausi sitten? Kun lähden töistä kolmen tai neljän välissä, hämärtää, mutta myös sinertää. On sininen hetki! Tässä on yhden iltapäivän kuvia Kasvitieteellisestä puutarhasta.



Tänä harmaana syksynä olen tehnyt "vastavaloisia" eli värikylläisiä töitä. Tekniikkana on edelleen useiden valotusten yhdistäminen ja RAW-kuvien muokkaus. Olen kokeillut muokkaukseen erilaisia ohjelmia ja monia säätöjä. Vasta tänä syksynä olen päässyt kunnolla RAW-kuviin kiinni ja tajunnut kuinka paljon niissä onkaan pimiössä muokattavaa tietoa. Kuva on tulkinta.

Marraskuu väreissä

Paratiisisaaren kukkuloilla kasvaa japaninmarjakuusi (Taxus cuspidata). Kukkulat ja marjakuusi ovat perua Kasvitieteellisen puutarhan ajoilta - puutarha muutti Linnanmaalle 1983. Japaninmarjakuusi on koristekasvina täällä kestävämpi kuin Suomen eteläisen osan oma marjakuusi. Kaupungin komein japaninmarjakuusi kasvaa Tuomiokirkkoa vastapäätä Franzenin puistossa.

Talvi on tulossa Hupisaarille. Oulujoen uoman vesipeili on kadonnut, tilalla on vain kivikkoa ja lätäköissä hiukan jäätä. Tyhjäksi lasketusta joen pohjamudasta varikset löytävät syötävää. Ne rymistelevät uomissa, sillä ne ovat oppineet särkemään jäätä. Alakuva on Kiikkusaaresta, kauneuspadon alta, Limasaarten kupeesta. Juoksutukset ja tyhjennykset pitävät uoman pohjat puhtaina, harmaalepät ankkuroivat saaret paikalleen. Harvat vesisaramättäät ovat kuin peikon päitä. Säännöstellyn joen 'luonnontilaista' luontoa.




Kumpikin tämänkertaisista hupisaarikuvista ovat jälleen HDR-tekniikan tuloksia. Ne on kuvattu harmaan-sumuisen-pimeänä marraskuun päivänä, jolloin tuntuu ettei kameran kanssa onnistu oikein mikään. Ne on kuvattu jalustalta, valotuksen haarukointi oli +2,0,-2 eli kolme kuvaa paikasta. Kahden aukon yli- ja alivalotuskaan ei lopulta ollut aivan riittävä. Kumpikin ovat lisäksi panoraamoja. Kumpaakin kuvaan on siis tarvittu 2 x 3 kuvaa. Objektiivina oli tällä kertaa Sigma 30 mm eli ns. normaaliobjektiivi. Käytetyt ohjelmat: Lightroom, Photoshop, Photomatix. Kuvien tulkinnassa olen pyrkinyt lähes "oikeaan", lievästi intensiiviseen värimaailmaan. On hauska löytää värejä, marraskuustakin.

Viimeisenä lehdessä

Tämä Lasaretinsaaren euroopanlehtikuusi (Larix decidua) on kuvattu tänään 5.11.2008. Kuvan puu taitaa varistaa Oulussa viimeisenä lehtensä. Yleensäkin suurimat puut näyttävät pitävän lehtensä kauemmin kuin nuoremmat. Tämä lehtikuusi on lultavasti myös Hupisaarten vanhin, ehkä jo ensimmäisistä Hupisaarten kunnostustöistä 1870-luvulla.

Hupisaarilla vieläkin kuvattavaa

Kuvassa on Kiikkusaaren rautatienomenapuu (Malus ´Hyvingiensis´). Tämä riippaoksainen koristepuulaji on koristanut aikanaan erityisesti asemia; niille sitä tuotettiin Valtionrautateiden keskuspuutarhasta Hyvinkäältä. Nykyäänkin se on Hyvinkään nimikkopuu. Riipaoksainen lajike syntyy varttamalla.

Kuva on jälleen HDR-kuvan tyyppinen. Tällä kertaa se on tehty Photomatix 3.1 -ohjelman avulla. Sävysäädöistä on kuitenkin vastuussa tekijä... Tämä kuva on kuitenkin tehty eri valoituksia sekoittamalla (blending), ei varsinaisilla HDR-säädöillä. Nämä kuvat olisivat paremmin edukseen suurikokoisina koska yksityiskohtia on niissä runsaasti.

Kiikkusaaren balkaninhevoskastanja (Aesculus hippocastanum) on lokakuussa melkeinpä "liekeissä". Vai lieneekö liekkejä liikaa??




Alla kolmas kuva, Paratiisisaaren muurilta, jolta löytyy monia erikoisia köynnöksiä. Nämä penkit ovat muuten Hupisaarten lämpimimpiä, ainakin keväällä. Tämä kuva on otettu eilen auringonlaskun aikaan. - Kuva on yhdistetty 5 valotuksesta HDR-kuvaksi Photomatixilla.

Kävelyllä Hupisaarilla - HDR

Lokakuun lomalainen ehtii postitella... tein uuden kuvan eilisistä. Tästä tulikin aika hauska esimerkki HDR-kuvan tekniikasta - kävelijä sen tekee. Tässä on siis yhdistetty viisi perättäistä kuvaa (aukko F13, kuvien valotusaika vaihteli välillä 1/125 - 1/15 sek). Kamera oli tietysti jalustalla, rungon kuvanvakain poissa päältä. Puut ja kasvit ovat nyt pysyneet paikoillaan.

kun puistoblogissa ollaan - etualan kaatuneet kasvit ovat ruttojuurta (Petasites), ja viimeisiä keltaisia lehtiään pitelee vuorijalava (Ulmus glabra). Jalavien vasemmalta puolelta huomasin vasta tänä syksynä punakoivun, mutta se on jo riisiutunut talvea varten.

Syyskuva HDR-väreissä

Kuva on Hupisaarilta, tältä aamulta. Kuvan puut ovat edessä, kun tulee taidemuseon kohdalta puistoon. Vasemmalla on lehtikuusia (tarkemmin en nykyään halua arvailla! olkoot Larix hybrids), oikealla ryhmä siperiansembroja (Pinus cembra ssp. sibirica - tosin en tiedä onko Oulusta kukaan yrittänyt etsiä alppisembroja, ssp. cembra).

Näin kaunista ei aamulla Hupisaarilla ollut, vaikka pilviverho hetkeksi harsuuntuikin! Kuva on HDR-kuva, tällä kertaa se on yhdistetty viidestä raw-kuvasta (5 x 0,7EV -vaihteluvälinä). Yritin korjailla virheitä, joita edelliskerralla tein...
Ehkä myös kuvan säätö on tullut jo tutummaksi. Periaatteena on kuitenkin, että ruoho, taivas, puut ovat kaikki oikein valotettuja, eikä minnekään jää hyvin tummia varjoalueita. Värit ovat siis olemassa mutta eri kuvissa, ja lopullisessa kylläisinä!

Kuvan osa-alat ovat myös eri tavoin tarkkoja. Tämä johtuu hienoisesta tuulen aiheuttamasta liikkeestä; oksat ovat liikahtaneet valotusten välissä. Mutta tuuli on sattunut vain osaan oksista - aamulla paikalla ei huomannut mitään!

Terveysaseman takana...

on tietääkseni kaupungin suurin ja komein ryhmä mustamarjaorapihlajia (Crataegus douglasii). Paikka on siis keskustan terveysaseman takapuoli eli Lyötynpuiston puoleinen puoli. Lähellä on myös suuria vanhoja ja usein upeasti kukkivia omenapuita, jotka moni varmaan on huomannut. Poikkesin tänne samalla magneettireissulla, valo oli melkein mahdottoman epäsopiva, puu varjossa ja terveysasema aamuauringossa kylpevä.

Löytyihähn se sieltä varjosta - pikseleistä kaivamalla - melkein punainenkin puu.



Koska minua jatkuvasti kiehtoo kameran samasta paikasta eri aikoina taltioima erilainen totuus, haluan panna viereen kuvan samasta puusta heinäkuulta. Yläkuva on otettu laajakulmalla ja läheltä, alempi pikkutelellä ja kauempaa. Yhtä kaikki, totta kumpikin.



Kyseessä on siis ainakin keskustan suurin mustamarjaorapihlaja. Ne ovat puistoissa melko harvinaisia, yksittäisiä. Hupisaarilla on Ainolassa vanha puu (1930-luvulta?) puiston poikki menevän pyörätien varressa. Sen runkoa on paikattu sementillä - siitä sen ainakin tuntee! Yhden muistan Myllytullin Ruusupuistosta - muta siinä minun tietämäni jo ovatkin. Muita mustamarjaisia on sitten oikeastaan vain Plaatansaaren nukkaorapihlaja (Crataegus nigra). Kasvitieteellisen puutarhan puut ovat sitten erikseen...

Kesällä kuvasin myös murtamarjaorapihlajan lyhyen oran:

Mannerheiminpuiston mustamarjaorapihlajat

Sairaskertomus jatkuu - kävin magneettikuvauksissa ja perillä poikkesin viereiseen puistoon. Puistosta löytyi kuva nuorista mustamarjaorapihlajista (Crataegus douglasii). Puisto on Mannerheiminpuisto - puiden taustalla monen tuntema KELA. Pienten puiden vieressä (ei kuvassa) on kookkaampi pilvikirsikka, jonka syysvärit olivat nyt vaatimattoman tukkoisia. Mustamarjaorapihlajia on puistossa kahdessa ryhmässä, toiset ovat leikkikentän idänpuoleisessa nurkassa.

Mustamarjaorapihlajan lehti on hampainen, mutta ei halkoinen eikä jakoinen. Marjat ovat mustat, ja orapihlajille kuuluvat orat vain reilun sentin. Tätäkin puistoa ympäröivän yleisen aitaorapihlajan lehdet ovat suurihampaisemmat ja halkoiset, marja punainen ja orat viisisenttiset.

Tänä syksynä monen puun lehdistä puuttuu punaista, mutta mustamarjaorapihalajt hehkuvat voimakkaan verenpunaisina ja oransseina.

Kaupungin kai suurin mustamarjaorapihlaja on puiston lähistöllä - laitan sen seuraavaan postiin.

Plaatansaaren riippapoppelit, taas kerran

Riippapoppeleistahan on jo pari aikaisempaa postia. Toisessa on riippapoppeleitten paikka kartalla. On myös silmuja, talvisia oksia, ja kesälehtiä. Syyslehdet puuttuivat - tässä on!

Tutustuin huhtikuussa esi kertaa tarkemmin Oulun poppeleihin. Lehdettömistä puista oli vaikeaa erottaa toisistaan riippa- ja ruhtinaanpoppeleita. Puoli vuotta myöhemmin: ne on muulloin kuin talvella suorastaan helppo erottaa toisistaan. Lehtimuodoltaan, sukupuoleltaan, syysasultaan. Kun riippapoppelit ovat nyt keltaisia, ruhtinaanpoppelit ovat jo aikaa sitten pudotttaneet ruskettuneet lehtensä.

Keltainen keltakoivu

Photoshopin HDR-kokeilut jatkuivat. Kävimme Leenan kanssa tänä aamuna Hupisaarilla kun oli hieno ilma. Mukana oli jalustakin, ja ehkä kolmannella yrittämällä saimme kolme liikahtamatonta kuvaa tästä keltakoivusta (Betula alleghaniensis). Kotona harjoittelimme sitten HDR-kuvan kokoamista Katrin Eismanin kirjasta. Aika laillahan siinä jää säädettäväksi, moneeen kertaan - ei se automaattista ole. Periaatteena on kolmen eri tavoin valotetun RAW-kuvan yhdistäminen 16-bittiseksi tiedostoksi. Teimme kaksi kuvaa, toisen laakeripoppelista. HDR-kuvissa pyritään laajaan syväterävyteen ja sävyalueeseen. Monesti väreillä liioitellaan, mutta tässä pyrimme aika lailla luonnonmukaiseen kuvaan. Nettiä varten tällainen vaivannäkö tuskin olisi tarpeen...

Kuvan keltakoivu on tietääkseni Oulun puistojen ainoa. Se kasvaa Kiikkusaaren kahvilaa vastapäätä, vuorijalavan vieressä. Se muuten tuoksuu erikoiselle, kun lehtiä tai silmuja murskaa. Minulle se tuo mieleen jonkun lamppukaasun...

Edellisen postin jalavakuvan olin tehnyt tekemällä yhdestä RAW-tiedostosta kaksi erilaista valotusta, jotka Photoshopissa sitten yhdistelin tasoilta maskaamalla. Periaatteessa se on samantapaista valotuksen korjailua.

Kasarmintien vuorijalavat

Kuva on 10.10.2008 Kasarmintieltä. Katua reunustavat vuorijalavat ovat Hupisaarten pyörätien ja Lasaretin sillan välillä. Hupisaarten polkupyörätien ristissä on komeita vaahteroita (kuvaajan selän takana), ja Lasaretista Värttöön päin tietä reunustaa tasainen lehmusrivistö.

Nämä jalavat ovat Oulun komeimpia, vastaava rivistö on vain Mannerheiminpuistossa. Lasaretinkanavan törmässä on muutamia nuoria vuorijalavia ainakin bussipysäkin kohdalla. Vuorijalava ei kasvata juurivesoja ja siksipä ne ovat siementaimia, ja varmaan Oulun ensimmäisiä "vapaasti syntyneitä" vuorijalavia.

Rehevässä kanavatörmässä on runsaasti myös vaahteran siementaimia. Olen nähnyt siinä myös jonkin rusokuusamaryhmään (Lonicera tatarica -risteymäryhmä) kuuluvan pensaan, mutta nyt en sitä huomannut. Kuusamaristeymien ei kai sinänsä pitäisi levitä luontoon marjoista...

Jumprun sembra on peuke

Kalevassa oli tänään juttua, että ravintola Jumprun pation sembramänty kastetaan. Kyseessä ei ole kuitenkaan sembra vaan peuke eli makedonianmänty (Pinus peuce). Blogissa on kuvia kävyistä viime tammikuulta. Peuken kävyt ovat pitkiä ja kapeita kuten kuvasta näkyy. Peuken vuosiverso on vihreä ja kalju, sembran ruskeakarvainen. Muuten puut ovat aika samanlaisia. Siperiansembra on yleisimmin istutettu ulkomaalainen havupuu, makedonianmänty taitaa tulla kakkosena.

Kalevan juttu

Aikaisempi blogikirjoitus: Peuke viihtyy patiolla

Lokakuuun ruusut

Hupisaarten ruusutarha on yhä täydessä kukassa! Ja muuten kahvilakin auki kuun alkupuolen.Syksy on Hupisaarilla miltei komeimmillaan, vaikka lehtikuuset eivät ihan vielä täydessä "kukassa" eivät vielä olekaan. Yläkuvan keltaiset ovat vaahteroita, sateenvarjon mallinen on rautatieomenapuu - vihreä siis vielä kun moni muu omenapuu jo kellastuu.

Vaahteran lehdet ovat tänä syksynä vähän kalpeita? Ainakin kun vertaa keltaruusuun - vai mitä?

Lohipadonniemen syksyä

Oulun keskusta on metsäinen, luulisi. Kuva on Raatinsaaren itäpuolelta eli Lohipadonniemen rannalta, vanhan koivun kainalosta, Lammassaareen päin. Vilkkaat sillat ovat oikealla. (- Kuva on kahdesti kehitetty RAW-kuva, vaaleat ja tummat sävyt erikseen, kumpikin omilla tasoillaan - Photoshopin Smart objects. Näin sain kaivettua koivun rungon esiin kuvan tummasta päästä.)

Alla on Lohipadonniemen maamerkki, suurin puu. Se on berliininpoppeli (Populus x berolinensis). Toinen suri berliininpoppeli on kauppahallin nurkalla. Sen oksakulma on tyypillisesti jyrkkä, oksat ylös kohoavia. Uusi laajakulmani liioittelee mukavasti kuvan suhteita - ehkä puun kainaloon jäävät auto ja vaahtera eivät ole oikeasti ihan noin pieniä.



Alla sama vaahterapari omassa kuvassaan!

Kuvakulmia Päivänvarjoon

Tänään oli vuoro viedä kissamme Stara lääkäriin. Kun Staraa hoidettiin, oli aikaa kävellä kuvailemassa läheisessä Lyötynpuistossa. Blogissani on kuvia Lyötynpuistosta ja Päivänvarjosta (Jaakko Pernu 2001) jo aiemminkin.




Nyt Päivänvarjo saa kainaloonsa syyskeltaisen Omenapuun. Vai kummin päin se onkaan kun näitä kahta kuvaa katselee. Kamera on kakesta dokumentaarisuudestaan huolimatta Tarinankertoja. Asiat suhteuttaa kuvaaja.

Olo kuin ontarionpoppelilla...

... nimittäin tällä Peltolan entisen psykiatrisen edustan vanhalla puulla (oikeanpuoleisella). Sillä on latvus katkennut, epäsäännöllinen, harsu. Tällainen olo tuli myös itselle kun kävin tien toisella puolen, Kontinkankaalla, lääkärissä. Sairautta tuli loppuelämäksi. Kurja olo tästä päivästä. Silti marssin katsomaan tätä vanhaa puuta, ontarionpoppelia (Populus x gileadensis). Sillä on sydämenmalliset, paksut lehdet.

Kotimatkalla pysähdyin vielä Linnansaareen. Aurinkoa ei ole taivaalta viime vikkoina juuri näkynyt, nyt oli aavistus. Kuvasin alla olevan kuvan siperianpihdasta (Abies sibirica) ja vaahterasta HDR-tekniikalla eli kolme eri tavoin valotettua kuvaa. Kuvat yhdistin Photoshop CS3:n yhdistä HDR-kuva -tekniikalla. HDR:stä ei nyt paljon iloa ollut - valo olisi saanut olla jyrkempi ja maisema värikkäämpi. Täyskokoisessa kuvassa on kyllä runsaasti yksityiskohtia lehvästöissä.

Pihdat ovat parhammillaan kauniin säännöllisiä, pystyjä, ylväitä, ja lehdet eli neulaset käteen pehmeitä.

Tuiran komealehmus (Tilia x flaccida)

Tuirassa, keskeisellä paikalla, mutta ei aivan helposti tavoitettavissa kasvaa Oulun ainoa komealehmus (Tilia x flaccida). Sen "löysi" oululainen puuharrastaja Ari Hyvärinen muutama vuosi sitten. Puu on Koskitiellä kerrostalon pihassa Merikosken kanavan varressa. Pihan ulkopuolelta paras paikka puun ihailuun on kanavavartta pohjoispuolella seuraileva pyörätie. Lähellä on myös kolme suurta ruhtinaanpoppelia, ja pihalla paljon muitakin istutuksia.

Yläkuvassa vasemmalla pilkistää Merikosken voimalaitos, oikealla näkyy opiskelijaasuntola Domus, jonka vierestä erottaa kaksi harsua ruhtinaanpoppelia. Matalammat ovat lehmuksia (puisto-, tai metsä-). Aivan oikeassa reunassa kerrostalon edustalla on kookas laakeripoppeli ja sen edessä "hopeapaju" eli nykynimeltään hopeasalava. - Vasemmassa reunassa kerrostalon pihalla on muistaakseni vaahtera.




Komealehmuksella on suuret, päältä kaljut ja kiiltävät lehdet, joilla on omannäköisensä hammastus. Lehdet ovat tyvestä toispuoleisia. Alapinnalla tärkeä pieni tuntomerkki on alimpien suonihankojen karvattomuus. Puuta pidetään isolehtilehmuksen ja amerikanlehmuksen risteymänä. Jotta puun erottaa amerikanlehmuksesta pitäisi tarkastella kukkien yksityiskohtia, "terälehtimäisten heteitten" lukumääriä. Nyt se oli jo kukkinut, mutta ehtien alla oli paljon pieniä pallomaisia hedelmiä.

Taloyhtiö on laittanut puun juurelle kyltin, jossa kerrotaan nimi, ja istutusajaksi 1950-luku.

Puistojen Oulu -kirja on ilmestynyt!

Tämä blogi on ollut puistokirjan rinnalla jo toista vuotta. Puistojen Oulu julkistettiin 3.9.2008. Kirja on pääosin kulttuurihistoriallinen, ja tämän osan kirjasta toteutti Kaarina Niskala. Ilpo Okkonen valokuvasi ja kustansi. Työ oli alun perin Oulun kaupungin tilaustyö. Minulta tilattiin puistokohtaiset kasviesittelyt kuvineen. Pikkukuvia kasveista tuli lopulta 90 kappaletta.

Puistokirja on nyt myös kirjakaupoissa - Oulun Suomalaisessa hinta näytti olevan 39,00 euroa.

Pidin avajaisissa pienen PowerPoint-esityksen, jossa puoleksi kuvasin kirjan tekoa, puoleksi puistojen kasveja. Jos haluatte voitte toivoakseni tutustua esitykseen alla olevan linkin kautta. Se edellyttää kyllä Bloggeriin kirjautumista. Valitsemalla "View speaker notes" näette myös oman esitykseni puhutut pääkohdat.

Esitys avajaisissa 3.9.2008

Leena teki PowerPoint -esityksen,, valitsi värit ja loi tyylin. Alla yksi kollaasikuva esityksestä:

Leenan Poppelityttö

Kuva Leena Holmström

Muistathan, että blogin kuvat on suojattu tekijänoikeudella! Myös tämä Leenan kollaasikortti Poppelityttö. Tyttö on tehty pelkistä poppeleista, tai tarkemmin: poppelivalokuvista. Tukka on ruhtinaanpoppelin norkoista, puku poppelin rungosta ja lehdistä. Koristeena on rinnalla poppelin siemenkarvaa ja jaloissa keltainen berliinipoppelin syyslehti! Leena on tehnyt korttisarjaa - kotona on erilaisia hahmoja voikukasta voitattiin!

Rantojen pihlajat

Pihlajissa on tänä vuonna paljon marjoja! Ainakin Oulun seudulla. Yläkuva on Linnansaaresta, jossa nurmikolla kasvaa kaunis ryhmä pihlajia. Pihlaja on Oulussa hyvä ja suosittu puistopuu, mutta myös pihapuu, parkkipaikanpuu ja luonnonpuu. Linnansaaressa se on ihan luontaisella paikallaan - rannalla.

Hienoimmat pihlajat ovatkin meren rannoilla. Siellä sitä kasvaa sekä ihan etuvartiossa että myös tuomien, koivujen ja leppien seurassa merenrantalehdoissa.

Kuva alla: Perämeren kasallispuistossa, Selkäsarven niemennokassa, pihlaja kasvoi kivien välistä suojaa hakevien tyrnien jälkeen ensimmäisenä puuna.

Hupisaarten poppelit kartalla

Kartta Leena Holmström - klikkaa suuremmaksi niin saat tulostuskelpoisen version.

Tässä kartassa on nyt tämänhetkinen näkemykseni Hupisaarten poppeleista. Jos vertaatte sitä Oulun puisto-oppaan karttoihin (1996), muutoksia on tullut aika monta.

Plaatansaarella eli Maaherransaarella Kallisen virran ja sillan korvassa kasvaa vain riippapoppeleita (Populus x woobstii). Puisto-oppaassa paikalle oli merkitty myös ruhtinaanpoppeleita. Paikalla kävi tänä kesänä Pohjoismainen arboretumtoimikunta. Mukana oli myös Pentti Alanko. Ja Oulusta puita pitkään harrastanut Ari Hyvärinen. Kumpikin olivat sitä mieltä, että kaikki puut ovat riippapoppeleita. Lisäksi seurasin niitä kesän ajan enkä löytänyt yhtään emipuuta. Vielä lehtimuotokin kertoi samaa. - Eikä ruhtinaanpoppeleita ole Tauno Ulvisen ja Niilo Karhun vuoden 1980 kartassakaan. Joten blogissani oli keväällä väärää tietoa! (Ja vertailin itse asiassa kahden riippapoppelin talviversoja kun toisen piti olla ruhtinaanpoppeli!Ei ihme ettei selviä eroja löytynyt!)

Plaatansaarella ei myöskään ole jättipoppelia (Populus trichocarpa). Puisto-oppaan osoittamalla paikalla on nuorehko laakeripoppeli (Populus laurifolia). Pentti Alanko vahvisti asian kesällä 2008. Suuria laakeripoppeleita on puistossa aika monta, ja niiden paikat selviävät oheisesta kartasta. Puistosta löytyy myös kolme katupuuna tutumpaa palsamipoppelia (Populus balsamifera). Ne kasvavat Varsinaisten Hupisaarten puolella leikkikentän kohdalla. Ne muuten poikkeavat ulkonäöltään katupuista kasvaessaan varjoisessa paikassa muiden puiden keskellä. Verratkaapa!

Ainolassa museon takana on Hupisaarten ainoa ruhtinaanpoppeli. Juuri nyt elokuussa se on niin hars ja ruskea, että sen tunnistaa melkein pelkästään siitä. Kyseessä on ruhtinaanpoppeleille tyypillinen sairaus.

Suuret poppelit - palsamipoppelia lukuun ottamatta - ovat osa Hupisaarten venäläiseen kartanokulttuuriin viittaavaa historiaa. Samaan aikakauteen kuuluivat mm. siperinlehtikuuset ja -pihdat, joita nitäkin Hupisaarilla vielä kasvaa.

---

Poppelien lehdistä pitää kirjoittaa vielä monta omaa juttua... Yhdestä poppelin oksasta kun löytyy hyvin monenlaisia lehtiä. Silti eri puulajien lehtiä voi vertailla keskenään. Alla nyt ensin ruhtinaanpoppelin lehdet, sitten riippapoppelin. Eroja ensisilmäyksellä?



Verratkaapa lehtien tyveä. Alla riippapoppelilla se on hyvin säännöllisen pyöreä. Ruhtinaanpoppelilla ei ole tätä pyöreyttä - koko lehti on enemmän vinoneliömäinen. Ja kuten talviversoissa, edellisvuotiset vuosikasvaimet ovat kummallakin oranssit. Riippapoppeli on hedekasvi eli ei siemennä, ruhtinaanpoppeli taas voi siemenkarvoillaan pölytä vimmatusti.

Hupisaarten rakentaminen

Hupisaarten itäosan rakentaminen on taas sunnitteilla! Kyllä sen huomasi puistossakin - kuten kuvasta näkyy. Kepissä lukee KP-43. Eiköhän tällainen keppi suunnitteluun kuulu.

Hupisaarilla on alueita, joita voisi ottaa käyttöön, puiston palvelukseen, erityisesti vanhan sähkölaitoksen ympäristössä. Lasaretinväylän reunaa leikkipuiston kohdalla en tässä suhteessa ymmärrä. Kuva on kanavatörmän reunalta. Mieli alkaa heti torjua peikkoja, joita ei kenties olekaan, mutta tällä kohden ei ole tilaa ellei Hupisaarten liikennettä siirretä pelkästään rantareitille. Nytkin liikennettä on niin, että kameraansa saa jatkuvasti varoa. Lisäksi melko vastikään istutettu nuori puusto pitäisi taas hävittää.

Kuvan kohdalla kanavatörmän edustalla on monia erilaisia kuusia ja lehtikuusia, kynä- ja vuorijalavia, kookas kujasalava ja monia pensaita. Joukossa on myös kuvan kandanlehtikuusi (Larix laricina). Puut ovat juuri paikoilleen asettuneita.

Lasaretinkanavan penkassa on muuten vuosikausia kasvanut keltamo (Chelidonium majus) ja melko runsaasti puistolemmikkiä ja kieloa. Keltamo on Oulussa harvinainen tulokas, mutta ilmeisesti hitaasti myös tänne vakiintumassa.

Paratiisisaaren keisarinliljoja

Keisarinliljoja eli ruskoliljoja (Lilium bulbiferum) nämä kai ovat? Sellaisen muistan, että tiikerinliljat kääntävät kukkansa alassuin, ruskoliljat ylöspäin. Kukka on kyllä keltaisempi kuin entisen anopin keisarinliljapenkissä. Varaan jokin ruskoliljan viljelylajike?

Kävin eilen illalla Hupisaarilla; en löytänyt enää jalavien siemeniä, siispä kuvasin nämä, Paratiisisaarella. Yritin säästää kuviin illan tunnelmaa. Mukana kuvassa tarha-alpia, jotain kookasta piiskua ja rantakukkia. Kukkivaa oli vielä paljon muutakin!

Saarnien silmut!

Saarnien silmut ovat hyviä tuntomerkkejä, ainakin loppukesästä lähtien, käsittääkseni. Kuten Lepis totesi kommentissaan, lehtosaarnen silmut ovat mustat, punasaarnen punaruskeat. Mutta aikas vaikuttavia ja mieleenpainuvia nämä silmukuvat, minusta. Lähikuvissa erot ovat suurempia kuin paljaalla silmällä.



Lehtosaarni (Fraxinus excelcior) alla (bottom), punaarni (Fraxinus pennsylvanica) oikealla (right). - Toistuukohan tämä kaikenkokoisissa näytöissä samalla tavalla, oikein?

Punasaarnen siementaimi

Jostain syystä törmään nyt saarniin koko ajan. Että missä se on? No juuri liikennemerkin juurella - siellä näkyy aidan takana jotain vaaleamman vihreää.

Lähikuvaa, kaltereihin, katso jutun loppuun. - Takana oleva pensasaita on kiiltotuhkapensasta. Ja taimi on punasaarnen taimi, minun tietääkseni ensimmäinen Oulussa nähty. Tallensin näytteen kasvimuseolle. Ja katsoin tietokannoista - niihin on tallennettu vain kolme tietoa siementaimista, Helsingistä, 1990-luvulta (Kurtto & Helynranta Helsingin kasvien aineistossa). Varmaan näitä nyt alkaa tulla eteen, paljon. Ei siitä kauan ole kun sanottiin, ettei tavallinen vaahtera Oulussa taimi.

Määritykseen tarvittiin vähän kaikkia tuntomerkkejä. Lehti oli kalju (punasaarnikin joskus, sanoo kasvio), lehdyköitä vähän, lehdyköillä kuitenkin lyhyt mutta selvä ruoti. Silmut olivat kovin pieniä sivusilmuja lehtihangoissa, mutta kyllä ne punersivat.

Paikka? Melkein kaikkien oululaisten pitäisi hoksata paikka. Puurakennus hämää. Kyseessä on lääninhallituksen pensasaita vastapäätä hotellia. Nurkittain tuomiokirkkoon. Emopuut? Hyvin todennäköisesti hotellin edustan kuusi punasaarnea, siis Kuvernöörin pysäkki aivan kirkkoa vastapäätä. Niin, siinä on kuusi punasaarnea, ja näköjään kaikki sellaisia joilla on kalju lehdykkä. Kaikkea sitä katselee!

Mutta odottakaas - seuraavakin posti koskee punasaarnia. Ne silmut, ne on kuvattu. Mutta millaiset!

Saarnista vielä

Kysyttiin Oulun puistosaarnille niitä lähempiä lehtituntomerkkejä! Kävin kävelylle ja otin asiakseni. Nämä tuntomerkit liittyvät Puu- ja pensaskasvion määrityskaavaan. (Lehto)saarnen lehdessä on lehdyköitä keskimäärin viisi paria ja päätylehdykkä eli tavallisesti 11 lehdykkää. Mutta tämä vaihtelee! Pitää katsoa monia oksia ja lehtiä, ei ole loppujen lopuksi riittävä tuntomerkki. Kuva saarnen lehdestä on yllä.

Punasaarnen lehti on lyhyempi, yleensä neljä paria plus päätölehdykkä eli 9 lehdykkää. Tämäkin vaihtelee, ja minusta lehdyköitä on Ouun puissa vielä yhtä paria vähemmän. Tämän mukainen kuva on alla.







Tarkemmat tuntomerkit ovat lehtiruodeissa ja -rangassa. Lehtirangan nivelet ovat punasaarnella paljon karvaisemmat kuin saarnella. Punasaarnen lehdyköillä on lehtiruoti (lyhyt, usein siipipalteinen) kun saarnen lehdykät ovat lehtiruodittomia. Siis kaljuja ja ruodittomia... painakaa päähän kunhan ne oppii erottamaan ulkoasusta. Silmä on merkillinen, se oppii. Ja kameralla oppii katsomaan. Siis: yllä saarni, alla punasaarni... menihän se nyt oikein päin.

Pääasia: kauniita kummatkin!